KISSA (Felis silvestris catus)

Turkkilainen angora

Turkkilaiset angorat saapuivat Ranskaan ja Englantiin, turkkilaisten sulttaanien mukana 1500-1600-luvuilla. Ne joutuivat kuitenkin persialaisten syrjäyttämiksi ja sinnittelivät sukupuuton partaalla vuosikymmeniä. 1900-luvun alkuun tultaessa risteytykset muiden pitkäkarvaisten kanssa olivat johtaneet rodun häviämiseen, Turkin ulko- ja osaksi myös sisäpuolella.

Sitten Ankaran eläintarha aloitti kasvatusohjelman sinne turvaan kerätyillä viimeisillä yksilöillä ja edistys oli niin suurta, että 1960-luvulla rotua alettiin viedä Turkista Ruotsiin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Euroopassa turkkilainen angora tunnustettiin omaksi rodukseen vasta 1980-luvulla.



Turkkilainen angora on keskikokoinen kissa, jolla on siro mutta lihaksikas vartalo ja hyvin sievä, kiilanmuotoinen pää. Silmät ovat suuret ja mantelinmuotoiset. Valkoisella muunnoksella toinen silmä on usein sininen ja toinen vihreä. Korvat ovat suuret, teräväkärkiset, runsaskarvaiset ja tupsulliset. Hyvässä näyttely-yksilössä korvalehtien kärjet ja alaleuka muodostavat täydellisen kolmion.

Turkkilaisen angoran tassut ovat pienet, pyöreät ja sirot. Varpaiden välissä on tupsut. Häntä on pitkä, kapeneva ja hyvin tuuheakarvainen.



Turkkilaisen angoran turkki on hieno ja silkkinen, vatsassa hieman laineikas. Turkki on helppohoitoista, sillä paksu aluskarva puuttuu. Keväinen karvanlähtö on jopa niin voimakasta, että kissat muistuttavat kesällä lyhytkarvoja, vaikka ne voikin vielä tunnistaa hännän pitkästä karvasta.

Aikuisturkki kehittyy vasta kaksivuotiaalle kissalle ja siihen voi kulua viisikin vuotta.

Turkkilainen angora antaa itsestään kaiken kaikkiaan elegantin ja sulavaliikkeisen vaikutelman. Se on kuuluisa lempeästä luonteestaan. Se on älykäs, hellä, eloisa, leikkisä ja seurallinen kissa, joka osallistuu kaikkiin kodin puuhiin, mutta se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi. Omistajaansa se on lujasti kiintynyt. Kissa on myös varsin puhelias ja kovaääninenkin. Se voi aiheuttaa asunnossa tuhoa, jos joutuu olemaan pitkään yksin.



Kaikki värimuunnokset on sallittu, paitsi naamioväri, suklaa, lila, kaneli ja beige. Tyypillisiä värimuunnoksia ovat valkoinen, musta, sininen, punainen, kilpikonna, sinikilpikonna, kaksivärinen, kilpikonnavalkoinen, mustasavu ja creme - sekä hopeatabby, ruskeatabby, sinitabby ja punatabby. Myös kaikki silmien värit käyvät, eli sininen, oranssi, vihreä ja eriväriset hyväksytään.

Turkkilaisen angoran alkuperäinen väri on valkoinen ja siksi jotkut ovatkin sitä mieltä, että ainut oikea väri turkkilaiselle angoralle on valkoinen.