KISSA (Felis silvestris catus)

Sfinx

Jo Meksikon asteekkien historiassa on tarinoita karvattomista koirista, joille kuitenkin talviajoiksi kasvoi hieman karvaa selkään ja hännänharjalle.

Nykyinen sfinx sai alkunsa spontaanista mutaatiosta vuonna 1966 Kanadan Torontossa, kun tavallinen mustavalkoinen kotikissa synnytti karvattoman urospennun. Rotu kehitettiin emosta ja pojasta. Sittemmin jalostuspohjaa on laajennettu käyttämällä devon rexejä. Ensimmäiset sfinxit tuotiin Suomeen vuonna 2000.

Kaikki eivät pidä karvattomista kissoista, koska he katsovat, että kun kissalta poistuu ja kielletään turkki, se menettää tärkeän osan kissamaisuuttaan. Sfinxin kohdalla karvattomuus on kuitenkin aivan hiukan epätarkka ilmaisu, sillä aikuisella sfinxillä on kuitenkin erittäin lyhyt, kuin orastava karvapeite, jonka silti voi nähdä ja tuntea vain vaivoin.



Sfinx, seitsemän viikon ikäinen pentu.

Sfinxit sopivat parhaiten sisäkissoiksi, koska karvattomina ne ovat kylmänarkoja ja kuumassa auringossa niiden nahka palaa helposti, varsinkin pigmentittömistä kohdista. Sfinx on vanttera kissa. Sillä on tynnyrimäinen rinta, kiilamainen, hieman leveyttään pidempi pää ja keskipitkä, lihaksikas kaula. Suuret sitruunan muotoiset silmät ovat hieman vinoasentoiset. Korvatkin ovat jo ihan kohtuuttoman suuret, pystyt ja hieman vinoasentoiset.



Normaaliturkkisilla kissoilla karvapeite säätelee vartalon lämpötilaa. Sfinxeillä karvapeitteen puuttuminen aiheuttaa hikoilua ja siksi niiden iho kosketettaessa tuntuukin lämpimältä. Sfinxien ruumiinlämpö on asteen tai pari korkeampi, kuin muilla kissoilla keskimäärin ja ne kompensoivat suurta lämmönhukkaansa syömällä runsaasti.

Sfinxeillä on niille ominainen asento, jolloin ne seisoessaan nostavat toisen etujalkansa ilmaan.

Sfinxin poskipäät ovat korostuneet ja viikset ovat kokonaiset tai katkonaiset. Jalat ovat keskipitkät ja lihaksikkaat, tassut soikeat ja varpaat pitkät ja hoikat. Häntä on ohut ja kapeneva. Sfinxille sallitaan kaikki värit ja kuviot.

Sfinxin nahkapinta tuntuu ihan säämiskältä, se on ryppyinen ja hennon untuvan peittämää. Lyhyttä, pehmeää karvaa saa olla muun muassa jaloissa, poskipäissä ja hännänpäässä.

Vilkkaat, leikkisät ja uteliaat sfinxit ovat erittäin ihmisrakkaita ja tulevat hyvin toimeen myös lasten kanssa.

Sfinxit ovat mestarillisia kehrääjiä. Kissathan usein kehräävät, kun niitä silitetään, mutta sfinxit hieman karttavat silitystä ja hyväilyä. Muiden kissojen ja lemmikkien kanssa sfinxit eivät mielellään halua jakaa elinpiiriään, joten ne sopivat parhaiten yhden lemmikin koteihin.

Sfinx, pentu.