KISSA (Felis silvestris catus)

Scottish fold

Scottish fold on kissarotu, jonka korvien yläosat ovat taittuneet korvakäytävän peitoksi. Nimi on suomennettu Skotlannin luppakorvaksi. Scottish fold ja Scottish straight, eli suomeksi Skotlannin luppakorva ja Skotlannin suorakorva ovat saman skottilaisen rodun eri variaatioita: samaan pentueeseen voi syntyä niin pysty- kuin luppakorviakin. Rotu syntyi nimensä mukaan Skotlannissa 1960-luvulla, jolloin 1961 syntyi valkoinen maatiaiskissa Susie, jolla oli luppakorvat. Kun Susie sai pentuja, myös kahdella heistä oli luppakorvat. Naapurifarmari ja kissaharrastaja William Ross hankki näistä toisen itselleen, ja alkoi kasvattamaan näitä luppa- ja suorakorvaisia kissoja. Rotu rekisteröitiin virallisesti omaksi rodukseen Isossa-Britanniassa vuonna 1966.



Pentu.

Luppakorvaisista kissoista on muistiinmerkintöjä ainakin sadanviidenkymmenen vuoden ajalta, mutta nykyinen luppakorvakissakanta sai alkunsa Skotlannissa syntyneestä mutanttipennusta vuonna 1966. Pentu vietiin Yhdysvaltoihin 1970-luvun alkupuolella. Samoihin aikoihin GCCF lakkasi rekisteröimästä rotua sillä korvien mutaation huomattiin aiheuttavan kuuroutta ja muita ongelmia. Suomessa rotua on voinut tavata vasta vuodesta 2003 lähtien.



Pentu.

Pentu.

Scottish foldin vartalo on keskikokoinen ja pyöreämuotoinen. Häntä on keskipitkä ja taipuisa. Käpälät ovat pyöreät ja tiiviit. Jalat ovat keskipitkät ja melko lihaksikkaat. Turkki on lyhyttä, tiheää ja kimmoisaa. Useimmat värit ja kuviot ovat hyväksyttyjä. Pää on melko kiilamainen, kuono on leveä ja nenä on lyhyt. Silmät ovat suuret, pyöreät ja kaukana toisistaan. Korvat ovat pienet, pyöreäkärkiset ja kaukana toisistaan. Korvan yläosa taittuu korvakäytävän peitoksi.



Skottilainen on keskikokoinen, lihaksikas kissa. Pää on pyöreä, ja viiksityynyt ovat hyvin kehittyneet. Silmät ovat suuret ja pyöreät, ja silmien värin tulee olla sopusoinnussa turkin värin kanssa. Häntä on keskipitkä ja taipuisa. Jalat ovat keskipitkät ja lihaksikkaat, käpälät ovat jykevät, pyöreät ja tiiviit. Korvat ovat pyöreäkärkiset, ja luppakorvaisilla ne kääntyvät korvakäytävän peitoksi joko korvanlehden puolivälistä, korvanlehden juuresta tai siltä väliltä. Luppakorvien, suurten pyöreiden silmien ja lyhyehkön nenän takia luppakorvien kasvoilla usein sanotaan olevan pöllömäinen ilme. Turkki on useimmiten lyhyt ja tuuhea, mutta myös pitkäturkkisia skottilaisia esiintyy. Lähes kaikki värit ja kuvioinnit hyväksytään.

Skottilaiset ovat ystävällisiä, sosiaalisia, uteliaita ja avuliaita kissoja, jotka osallistuvat mielellään omistajansa puuhiin ja seuraavat valppaana omistajiensa toimia. Skottilaiset tykkäävät jutella miukumalla omistajalleen, ja välillä niillä tuntuu olevan paljonkin asiaa. Skottilaisen ääni on kissaksi hiljainen ja kaino, mutta se juttelee mielellään.

Skottilainen on aina ystävällinen ja lempeä, sillä luonteesta on jalostettu pois kaikki viha ja aggressio. Tämän, sekä sosiaalisen ja uteliaan luonteensa takia skottilaisten tulisi olla sisäkissoja, sillä ne eivät pärjää tappelussa toisia kissoja vastaan. Ne eivät osaisi varoa toisia kissoja vaan menisivät vain uteliaina nuuskimaan niitä, sanoisivat pehmeällä äänellään “miu” ja saisivat pahasti kuonoonsa. Skotti ei myöskään osaisi pelätä autoja, mikä on vaarallinen ominaisuus ulkoilevan kissan luonteeseen, joten skottilaista suositellaan vain sisäkissaksi. Rotu sopiikin sisäkissaksi harvinaisen hyvin, ja ne sopivat hyvin myös kerrostaloon, sillä kyseessä on pehmeä-ääninen ja kiltti rotu, ne eivät mourua ulos, eivät tee tarpeitaan muualle kuin hiekkalaatikkoon ja ovat muutenkin hyvin siistejä luonteeltaan. Skottilainen pesee turkkiaan usein, mm. aina ruokailun jälkeen kuuluu tapoihin peseytyä. Skottilainen on hyvin siisti rotu

Skotit eivät viihdy yksin. Ne ovat hyvin leikkisiä ja leikkivät mielellään omistajansa kanssa, mutta parasta skottilaisen mielestä on jos sillä on toinen skottilainen leikkikaverina. Varsinkin jos omistajat joutuvat jättämään skottilaisen yksin kotiin työpäivän ajaksi, olisi suositeltavaa että sillä olisi toinen skotti seuranaan, sillä aivan yksinään skotti voi masentua, se lihoo eikä sitä huvita leikkiä: leikkihaluttomuus on skotille epänormaalia ja kertoo yleensä että jokin on vialla.

Kiipeilypuu on skottilaisen mielestä hauska paikka, ja välillä skotti innostuu juoksemaan kiipeilypuuta ylös ja ympäri taloa purkaakseen energiaa. Skotti on usein älykäs ja oppii nopeasti. Skottilaiset myös sopeutuvat erittäin hyvin perheen muihin lemmikkeihin ja lapsiin. Skotit rakastavat hellyydenosoituksia ja rapsutuksia, ja osoittavat hellyyttä myös itse omistajilleen paljon, tulevat usein syliin ja nukkuvat mielellään omistajansa vieressä öisin. Skotit rakastavat myös toisen kissan läheisyyttä, ja kaksi skottilaista kissaa nukkuukin mielellään vierekkäin, toistensa kainalossa. (Teksti: Wikipedia)