Safarilla Masai Maran suojelualueella Keniassa. Kuva yllä Copyright © . Ray in Manila - Creative Commons.



Kuva Copyright © Jonathan Spence - Creative Commons.

Safarilla Keniassa - Masai Maran luonnonsuojelualueella

Kuva yllä. Safariauton katolta avautuvat huikeat näkymät silmänkantamattomiin ulottuvalle Masai Maran savannille. Masai Maran kansallinen suojelualue on tunnettu luonnonsuojelualue Etelä-Keniassa, Narokin piirikunnassa. Tytöllä on auton katolla hyvänä turvanaan kenialainen safariopas.

Masai Maran miljoonat eläimet

Masai Maran alueelle kokoontuu enimmillään noin kaksi miljoonaa eläintä. Niitä on silloin siellä enemmän yhdessä paikassa, kuin missään muualla maailmassa. Puistoon vaeltaa gnuita noin 1,3 miljoonaa, lähes 200 000 seepraa ja noin 360 000 thomsoningasellia.

Viidakon kuningas?!

Kumpi onkaan viidakon kuningas, onko se mittasuhteiltaan ja voimiltaan ylivertainen norsu, vai onko se sittenkin leijona? No, tarkkaan ottaen Afrikan leijona ei kuitenkaan voi olla koskaan viidakon kuningas, vaikka niin toistuvasti esitetään. Leijona ei nimittäin elä viidakossa, ainakaan afrikanleijona - viidakoita siellä, missä niitä onkin, se mieluummin oikein välttelee ja viihtyy avoimella savannilla.

Afrikan luonnonpuistojen savanneilla leijonalaumat viettävät näkyvillä paikoilla hyvin näkyvää elämää, toisin kuin vaikkapa leopardit, jotka kaikissa oloissa pyrkivät pysymään piiloissaan.

Masai Maran gepardit.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ralf RKLFoto

Safarit vaihe yksi - kauppakaravaanit

Safarit ovat nykyisin osa turismia ja luontomatkailua. Alunalkaen ensimmäiset safarit tai sen kaltaiset kulkijamatkueet ovat olleet kauppakaravaaneja, jotka entisinä vuosisatoina ovat vaeltaneet pitkin Afrikan ja Arabian kauppareittejä ristiin rastiin ja joka puolella. Kulku- ja kuljetusvälineenä näillä safarin esiasteilla on ollut tietysti kameli.

Kaupankäynti oli hyvin tuottoisaa toimintaa ja karavaanien monipuoliseen myytävien joukkoon kuuluivat orjakaupan aikana myös ihmiset. Nämä ensimmäiset safarireitit olivat vaarallisia ja kauppakaravaanien oli varustauduttava vahvasti miehin ja asein, jotta tavarat ja ihmiset saatiin sinne, minne pitikin. Pelkkä aseistus ei riittänyt, vaan matkan varrella tarvittiin myös taitavaa neuvottelua, lahjuksia ja vaihtokauppaa, jotta päästiin paikasta A paikkaan B.

Safarit vaihe kaksi - tutkimusmatkailijat

Kun karavaaneja ei enää tarvittu kaupankäyntiin, erityisesti ei orjakauppaan, alkoi tilalle tulla enemmän tutkimusmatkailua ja niiden jälkeen puhdasta seikkailu- ja elämysmatkailua, siis safareita sellaisina, joina ne nykyisin ovat.

Suuria tutkimusmatkailijoita, joiden myötä koko safarin määrittely ja tarkoitus muuttui, olivat esimerkiksi englantilainen tutkimusmatkailija, luonnontieteilijä ja taiteilija William John Burchell (1781 - 1863), Englannissa syntynyt ja Etelä-Afrikassa vaikuttanut lintutieteilijä Thomas Ayres (1828 - 1913) ja saksalainen tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä Gustav Adolf Fischer (1848 - 1886).

Burchell vaelsi Afrikkaa noin 7 000 km ja nimesi useita uusia eläinlajeja, joita olivat leveähuulisarvikuono, kuningastrappi ja tulilepinkäinen. Ayresin kunniaksi nimettyjä lintulajeja ovat afrikanpikkukotka, pilkkarääkkiäinen ja päristäjäherttu. Fischerin kunniaksi nimettyjä lajeja on viktoriankaijanen ja hän yhdessä Anton Reichenowin kanssa nimesi myös kenianturakon. Kuten huomaamme, nykypäivän lintutieteilijät ovat antaneet linnuille varsin hauskoja suomenkielisiä nimiä, mutta se on jo toinen tarina.

Safarit vaihe kolme - valkoiset metsästäjät

Tutkimusmatkailijoiden kannoilla Afrikan safareille saapuivat, ennen nykypäivän luontomatkailijoita, suuret valkoiset metsästäjät Euroopasta. He ampuivat kaikkea, mikä liikkui. Nämä metsästäjät keräsivät kuormittain trofeita, turkkeja ja taljoja, päitä, luita ja nahkoja.

Nämä ihmiskunnan suurimmat mätämunat ja hylkiöt olivat omana aikanaan suuria sankareita, joiden "urhoollisuutta ja rohkeutta" laajasti kuulutettiin. Näillä safareilla saatiin Afrikan eläimistölle aikaan valtaisaa tuhoa ja tämä oli alkusoittoa Afrikan koko eläimistön hävitykselle. Ikävästi näistä ajoista alkaen safari on usein liitetty sanana ja merkitykseltään tarkoittamaan juuri metsästystä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Deborah

Savannit ja kierreakaasiat

Kuvassa yllä Serengetistä on etualalla kierreakaasia (Acacia tortilis). Kierreakaasiat kuuluvat Afrikan symboleihin ja niitä kasvaa kauttaaltaan koko Serengetissä. Puulajin laajaan levinneisyysalueeseen kuuluvat luoteis-, pohjois-, koillis-, itä- ja kaakkois-, sekä etelä- ja lounais-Afrikan savannit - sekä koko Arabian niemimaa ja Lähi-itä.

Safarit nyt - safari, safarilainen ja puistoajo - ranger ja bush walk

Nykypäivän safareilla liikkuvat turistit ja luontomatkailijat.

Safari tarkoittaa swahiliksi matkaa. Safareita, joilla turistit voivat kuvata villieläimiä villissä luonnossa, järjestetään Afrikan suurissa eläin- ja luonnonpuistoissa. Tansanian kuuluisa safarikohde on Serengetin kansallispuisto Itä-Afrikan ylängöillä, Pohjois-Tansaniassa. Safarille osallistuva matkalainen ja turisti on luonnollisestikin nimeltään safarilainen.

Puistoajo (game drive) safarilla tarkoittaa luonnonsuojelupuiston sisällä autoitse suoritettua ajoa, jollaisella mukana oleva turisti pääsee ihastelemaan Afrikkaa lähietäisyydeltä. Itse asiassa puistoajo on juuri sama kuin safari. Puistoajon pituus on tavallisesti n. 2 - 3 tuntia. (Olympia - Kaukomatkatoimisto)

Safarin puistoajolla mukana autossa oleva safarilainen pääsee hämmästyttävän lähelle luontoa, aivan suurimpien nisäkkäidenkin vierelle. Norsulauman verkkainen eteneminen, gnu- ja seepralaumojen näkeminen tai urosleijonan ylväs askeltaminen savannilla ovat mieleenjääviä kokemuksia.

Rangeriksi kutsutaan paikallista safariopasta, joka tuntee alueen ja eläinten liikkumiset kuin omat taskunsa ja jonka johdolla safarilaiset välillä voivat laskeutua autosta ns. bush walkille. Tällöin on mahdollisuus ottaa tuntumaa Afrikkaan maan tasolta, tutkia kasvillisuutta ja vaikkapa eläinten jälkiä. (Albatros - matkatoimisto)

Safarilaiset voivat myös yöpyä savannilla teltoissa. Kirkkaan tähtitaivaan kaartuessa Afrikan yllä ja mustan safarioppaan kertoillessa tarinoitaan nuotiolla, syntyy unohtumattomia muistoja. Safari voi lyhimmillään kestää muutaman tunnin, tai sitten päivistä aina pariin viikkoon asti.

Safareita järjestävät matkatoimistot toteavat mukaan tulijoille: "Safarimatka ei kuitenkaan ole mikään hienohelmojen huviretki, sillä matkat ovat pölyisiä, tiet kuoppaisia ja huonokuntoisia eikä sähkön- ja vedenjakelun toimivuudesta ole mitään takuita. Safari on kuitenkin kokemus, joka vie mennessään, ja harva jää pohtiman pikkuasioita nähdessään virtahevon kylvyssä." (Rantapallo). Safarimatkojen kirjo on suuri. Safarille voi lähteä Tansaniaan, Keniaan, Botswanaan, Etelä-Afrikkaan ja moneen muuhun Afrikan maahan.

Matkanjärjestäjät antavat pitkiä ja tarkkoja ohjeita siitä, miten safarille lähtevän suomalaisen täytyy varautua ja varustautua, mutta tärkeintä varmaankin on se, että on mukana annos seikkailumieltä.

Safarityyppejä

Safareita tarjoillaan matkanjärjestäjien toimesta räätälöidysti erilaisista asioista pitäville. On perinteisiä autosafareita, teltta- ja lodgesafareita, ratsastus- ja kuumailmapallosafareita, patikointia ylängöillä, vuorivaelluksia, melontaa ja maastopyöräilyä. On ylellisiä ja kalliita täyden palvelun safareita sekä pienen budjetin reppumatkoja. Myös metsästäjille on tarjolla omia safareitaan, joilla havitellaan Afrikan riistaa.

Serengeti - kuuden kissaeläimen kotimaa

Tansaniassa sijaitseva Serengetin kansallispuisto muodostaa ytimen Serengeti-Maran ekosysteemille, jonka pinta-ala on 27 000 neliökilometriä. Serengeti on maailman mitassa ainutlaatuinen ekosysteemi. Keskipisteenä ovat merten tavoin avoimet tasangot, joilla gnuantiloopit vaeltavat vuodesta toiseen ravitakseen itseään ja lisääntyäkseen.

Muutaman viikon aikana syntyy satojatuhansia vasikoita ja tämä tietää yltäkylläistä aikaa alueen kymmenelletuhannelle suurpedolle, leijonille ja täplähyeenoille. Neljäsosa vasikoista tulee tapetuksi. Gnuantilooppi on Afrikan tärkeimpiä vaelluseläimiä.

Serengetin ohella pohjoisessa Tansaniassa sijaitsevat Ngorongoro ja Tarangire. Näistä seuduista muodostuvat koko maailman parhaat luonnonsuojelualueet. Sykkiviä kraattereita, sammuneita tulivuoria, ylänkö- ja vuoristometsiä sekä tasankoja masai-paimentolaisineen. Valtavat apinanleipäpuut tarjoavat hyvät elinmahdollisuudet suurille norsulaumoille. Vesiltä kurkistelevat Afrikan mahtavimmat niilinkrokotiilit.

Serengetin laajoilla ruohotasangoilla elää suuri joukko kookkaita kasvinsyöjiä, ja siksi myös leijona- ja gepardikannat ovat vahvoja. Serengetissä tavattavat kissaeläimet ovat leijona, leopardi, gepardi, servaali, karakali ja afrikanvillikissa.



Kartta Tanzania National Parks.

Tansanian Serengeti ja Kenian Masai Mara

Tansania ja Kenia ovat Itä-Afrikan naapurimaat. Eteläisen Tansanian puistoalue Serengeti jatkuu rajan takana pohjoisen Kenian puolella Masai Maran puistoalueena. Itse asiassa on kyseessä yksi yhtenäinen puistoalue, joka on rajan eri puolilla eriniminen.

Arusha, Afrikan villieläinturismin keskus ja Afrikan safareiden paalupaikka

Pohjois-Tansaniassa sijaitseva kaupunki Arusha on koko Afrikan villieläinturismin keskus. Tämä asema perustuu Serengetin, Ngorongoron ja Kilimanjaron läheisyyteen.

Suomalaisia safareilla

Suomesta on järjestetty safarimatkoja Afrikkaan matkatoimistojen osalta jo ainakin 1950-luvulta alkaen. Varmasti jotkut suomalaiset ovat olleet mukana safarilla jo aiemminkin.

Tämän sivun tekemisen apuna Tunturisudella oli käytettävissään Olli Marttilan kirja Suuri Savanni, joka on yksi hienoimpia koskaan kirjoitettuja luontokirjoja. Tiedon määrä ja monipuolisuus, sekä kiehtova esitystapa hakevat vertaansa. Jokaisen Afrikan luonnosta kiinnostuneen kannattaa hankkia luettavakseen Suuri Savanni.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Jalil Arfaoui

Safariauto Tansaniassa

Safareilla käytellään kulkuvälineinä erityyppisiä autoja, maastoautoja, minibusseja, safarijeeppejä ja Land Rovereita. Yhteisenä piirteenä safari-autoissa ovat tilat kuvausta harrastaville, jotka voivat usein olla auton katolla. Tai ainakin pienemmässäkin autossa katto on usein avonainen.

Tansania, Afrikan suurten nisäkkäiden näyttämö

Tansanian pinta-ala on kolme prosenttia Afrikan pinta-alasta, mutta maassa elää noin 30 prosenttia koko Afrikan suurista nisäkkäistä, noin 10 miljoonaa eläintä. Tansanian pohjoispuolella sijaitsevassa Keniassa eläimistö on myös runsasta.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Safari LTD

Eläimethän eivät yleensäkään pelkää autoa ja pakene sen ilmestyessä. Safarimailla eläimet ovat vieläpä tottuneet siihen, että niiden seassa kulkee kaiken aikaa autoja. Siksi niitä päästään huoletta kuvaamaan ihan läheltä. Myös isoja kissapetoja.

Kaikki on valmiina safaria varten - suuri safariseikkailu Keniassa odottaa!

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Sarah.Ahearn

Valtavat gnulaumat täyttävät Masai Maran savannit

Pelkästään Serengeti-Maran kahdesta miljoonasta suuresta nisäkkäästä lähes kaksi kolmasosaa, eli 1 250 000 on gnuita.

Tarkoin ei tiedetä, miksi juuri gnut menestyvät niin hyvin, mutta yksi syy on niiden tarkka lisääntymiskierto. Serengetissä voi yhtenä ainoana päivänä syntyä 15 000 gnuvasikkaa ja tämä takaa sen, että mitkään pedot eivät ehdi syödä vasikoita niin paljon, että siitä olisi suurtakaan haittaa. Muita runsaslukuisia vaelluseläimiä ovat seepra, thomsoningaselli ja grantingaselli.

Savannit

Siellä, missä suuria nisäkkäitä on paljon, kuten Tansaniassa, hallitsevat savannit. Savanneja Afrikassa on vain Saharan eteläpuolella, mutta niitä on myös laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa ja Australiassa, sekä Kaakkois-Aasiassa, Keski-Amerikassa ja Pohjois-Amerikan eteläisimmissä osissa. Savannit jaetaan erilaisiin pää- ja alatyyppeihin.

Tansanian savannit jaetaan kahteen päätyyppiin, jotka ovat Itä-Afrikan savannit ja miombo-savannit. Miombolla näkymä on metsäisempi, kuin Itä-Afrikan savannilla. Miombollakin puustoa on kuitenkin niin vähän, että puiden latvusto ei sulkeudu, mikä on tärkeä metsää ja savannia erottava seikka. Kaikille savanneille tyypillisiä ovat niiden kolme ominaisuutta:

1) vuoden selvä jakautuminen kuivaan kauteen ja sadejaksoon.
2) aluskasvillisuutta hallitsevat heinät
3) puuvartiset kasvit (puut, jotka harvoin poikkeuksin ovat enintään yhdeksän metrin mittaisia ja pensaat, joiden keskikorkeus 3 - 5 metriä)

Savannin heinä

Edelleenkään ei ole olemassa tyhjentävää vastausta siihen kysymykseen, miten verrattain kuivat ja kovien olosuhteiden savannit kykenevät ylläpitämään niin suuria eläinlaumoja. Heinäkasvillisuus on kuitenkin se tärkeä tekijä, jonka varassa kaikki muu on ja joka pitää hengissä suuret kasvinsyöjien laumat, joista puolestaan ovat riippuvaisia petoeläimet.



Safariryhmä autoineen Tansaniassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/hrmann_2000

Heinät ovat savannin selkäranka, mutta koko systeemi tarvitsee toimiakseen myös puut ja pensaat, jotka antavat savannille sen tyypillisen puoliavoimen yleisilmeen. Savannin peruspilareita ovat myös maa, tuli ja laidunnus. Maaperä on hapan ja siinä alumiinin liukeneminen estää puiden menestymistä. Heiniin tällä ei ole juurikaan vaikutusta. Tuli, eli toistuvat tulipalot pitävät maisemaa tehokkaasti avoimena, mutta eivät tuhoa heinää samalla tavalla. Savannia ylläpitävistä voimista kolmas tärkeä tekijä on laidunnus, joka haittaa heiniä vähemmän kuin puita.