KISSA (Felis silvestris catus)

Pyhä birma

Rotu sai alkunsa 1920-luvun Ranskassa. Vaikka pyhä birma onkin kaunis puolipitkäkarva, sen suosio kasvoi hitaasti USA:ssa ja Britanniassa, missä se hyväksyttiin vasta 1960-luvun lopulla. Suomeen ensimmäinen pyhä birma tuli vuonna 1970. Legendojen mukaan rodun esi-isät ovat lähtöisin Burman (nyk. Myanmar) temppeleistä. Tosiasiassa alkuperä vaatii vielä selvittelyjä.



Totta on kuitenkin, että pyhä birma on yksi vanhimpia kissarotuja. Majuri G. Russell huomasi vuonna 1898 Lao-Tsun temppelissä paljon näitä kissoja ja vuonna 1919 hän sai lahjana Kittah Llaman pääpapilta kaksi kissaa, uroksen ja naaraan vietäväksi Ranskaan. Kissat saivat yhden pentueen, mutta rotu selviytyi kasvamaan ja se on nyt yksi suosituimmista kissaroduista maailmalla.

Pyhät birmat ovat ylpeitä, älykkäitä ja uteliaita. Ne rakastavat ihmisiä ja ovat hyvin sosiaalisia. Ne ovat myös ystävällisiä ja herkkävaistoisia kissoja, jotka tottuvat nopeasti uuteen ympäristöön - mutta eivät viihdy pitkiä aikoja yksin.

Rotumääritelmän mukaan pyhä birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa. Silmät ovat syvän siniset ja ovaalit. Ruumiinrakenteeltaan birma on keskikokoinen, jalat ovat tanakat ja lyhyet. Pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat keskikokoiset. Vartalon väri on erittäin vaalean kananmunankuoren värinen, jossa lisänä hieman naamion sävyä. Erilaisia värimuunnoksia on kaikkiaan hyväksytty yhteensä 20 kappaletta (FIFéssä). Naamioväritys on vahva naamassa, jaloissa, korvissa sekä myös hännässä, vartalo on vaalea. Käpälien väri on valkoinen joka jatkuu takajaloissa jalkapohjaa pitkin kiilana. Käpälien valkoiset kuviot ovat birman tunnusmerkki. Silmät ovat hieman soikeat ja syvänsiniset. (Teksti: Wikipedia)

Pyhä birma, pennut.