KISSA (Felis silvestris catus)

Peterbald

Peterbald-rotu syntyi vuoden 1994 jälkipuoliskolla Pietarissa, Venäjällä, don sfinx-uroksen ja itämaisen lyhytkarvaisen nartun risteytyksenä.



Peterbald, pennut.

Nykyään rotu kehittyy nykyaikaisten itämaisten ja siamilaisten tyyppien suuntaan, eli sillä on pitkä kuono-osa, suuret korvat, litteät poskipäät ja tyylikäs runko pitkillä jaloilla.

Peterbaldit muistuttavat itämaisia lyhytkarvaisia. Niillä on karvoitusta menettävä geeni, ja ne voivat syntyä kaljuina tai karvaisina. Jotkut karvaisina syntyneet voivat menettää karvapeitteensä ajan myötä. Peterbaldeja on kaikenvärisinä ja erilaisilla kuvioilla.

Peterbaldilla on hoikka ja lihaksikas rakenne. Sillä on kapea ja pitkä pää, jossa on suora profiili, sekä mantelinmuotoiset silmät, kiilamainen kuono-osa ja suuret korvat. Sillä on pitkä, ruoskamainen häntä, hoikat jalat ja soikeat tassut, joiden avulla se voi tarttua esineisiin ja avata vaikkapa ovenkahvoja.



Peterbald, pentu.

Peterbaldit ovat lempeitä, rakastavia, rauhallisia, uteliaita, älykkäitä ja energisiä kissoja. Niiden ääni on voimakkuudeltaan keskitasoa. Ne seuraavat yleensä omistajiaan ja haluavat olla heidän kanssaan. Peterbaldit elävät tyypillisesti sopusoinnussa muiden kissojen ja lemmikkien sekä lasten kanssa.



Peterbald, pentu.

Peterbald, emo ja pentu.