Kuva yllä - munkkipojan päiväunelmia kera kissan, luostarissa Myanmarissa eli Burmassa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
Chris the Borg
KISSA (Felis silvestris catus)
Myytit ja legendat
Viimeiset 3 000 vuotta, kissat ovat näytelleet pääosaa
monien maiden kansantarustoissa kaikkialla maailmassa, sen jälkeen
kun kissa oli ensimmäisenä kohotettu pyhäksi eläimeksi
muinaisessa Egyptissä. Koirat eivät ole koskaan saavuttaneet
samaa asemaa tarinoissa ja legendoissa. Tämän on arveltu
johtuvan siitä, että kissat ovat arvoituksellisia olentoja. Päivällä
ne ovat usein pehmeitä, unisia ja hellyttäviä, mutta yöllä
ne muuttuvat äänettömiksi saalistajiksi.
Keskiajan loppupuolella monissa Euroopan maissa tapettiin
julmasti suunnaton määrä kissoja, koska niiden oletettiin
liittyvän noituuteen. Itäisissä maissa, kuten Myanmarissa,
kissoilla meni yleisesti ottaen paremmin. Siellä uskottiin minkä
hyvänsä taikavoiman tuottavan pelkkää hyvää. Myös merillä
kissat olivat hyvässä maineessa. Rottien pyydystämisen lisäksi,
merimiehet uskoivat, että kissat pystyvät tyynnyttämään
myrskyn.
Japanissa kissoilla on voima muuttua henkiolennoksi kuoltuaan.
Tämä johtuu buddhalaisesta uskonnosta, jonka mukaan ihmisen
sielu voi tilapäisesti levätä kissan ruumiissa.
Pyhä birma on Myanmarin pyhä kissa. Legendan mukaan
burmalaiseen temppeliin hyökättiin ja korkea-arvoinen pappi
surmattiin. Hänen suosikkinsa, valkea temppelikissa hyppäsi
papin pään päälle ja koki muodonmuutoksen eli syntyi nykyinen
birmalaisrotu. Niissä kohdissa, missä kissan käpälät
koskettivat pappia, kissan turkki pysyi valkoisena eli hyvyyden
symbolina. Tämä ihme rohkaisi jäljelle jääneitä pappeja
nousemaan vastarintaan tunkeilijoita vastaan.
Kissa oli Euroopan varhais-renessanssin aikana suuren vainon
kohteena. Syynä oli kenties uudelleen virinnyt kiinnostus
skandinaaviseen hyvyyden jumalattareen Freyjaan, jonka sotavaunuja
kissat vetivät. Tämä taas innoitti kristillistä kirkkoa yrittämään
Euroopan puhdistamista pakanallisuuden symbolista.
Etelä-Ranskassa uskottiin aikoinaan vankasti yliluonnollisten
kissojen olemassa oloon. Muuan kuuluisimmista oli Charles
Pernaultin luoma saapasjalkakissa. Tämä kissa oli niin
voimakas, että se voitti isäntänsä ja sai prinsessan vaimokseen.
Noidat ja kissat
Noin 1400-luvulta alkaen kissat olivat 300 vuoden ajan kytköksissä
noituuteen. Niiden uskottiin olevan noitien linkkinä itse
paholaiseen. Noitien uskottiin myös pystyvän muuttamaan itsensä
kissan hahmoon niin halutessaan. Lukemattomia kissoja vainottiin
sen vuoksi, ja monissa osissa Eurooppaa järjestettiin kissojen
polttamisseremonioita. Tunnetuin kissarovio oli Metzissä,
Pohjois-Ranskassa.
Ernst Blofeldillä, James Bondin (agentti 007)
arkkivihollisella, oli aina persialaiskissa seuranaan.
Aiheuttaako musta kissa hyvää vai huonoa onnea? Käsitys
siitä vaihtelee vuosisadasta ja maasta toiseen. Britanniassa
tien yli kulkeva musta kissa tuottaa hyvää onnea, Suomessa päinvastoin.
Kun taas Yhdysvaltain Keski-Lännen muutamissa valtioissa mustan
kissan vierailu talossa tietää hyvää onnea, mutta huonoa, jos
se jää taloon.
Kissapelko eli ailurofobia
Lukemattomien foboiden joukossa on myös airulofobia, jota poteva
ihminen pelkää luonnottoman voimakkaasti kissoja. Monistakin nimekkäistä
ailurofobiaa poteneista historian suurhahmoista yksi oli Napoléon Bonaparte.
Tämä pieni, paksu ja peloton ukko, joka kyllä valloitti urheasti puoli maailmaa sotaretkillään,
muuttui vapisevaksi hyytelöksi, kun hänen eteensä hypähti kissa.
Kissoista eivät pitäneet myöskään Julius Caesar,
Benito Mussolini, Aleksanteri Suuri ja Adolf Hitler, joka oli suuri susien ihailija.
Kissapelon katsotaan juontuvan siihen, että kissa liitetään eläinhahmona naissukupuoleen.
Kissakammoa potevalla olisi tämän mukaan suhteessaan naissukupuoleen jotakin
pielessä, ehkä hän pelkää myös naisia tai ei tule näiden kanssa toimeen.
Toki kissakammo voi johtua yksinkertaisesti vain siitä, millainen eläin kissa
on. Kaikki eivät vain kestä kissan hiljaista ja maagista tuijotusta, jonka voi kuvitella ennakoivan
hyökkäyshyppyä.
Ailurofobian vastakohta on ailurofilia - lue
siitä sivulta Kissa ja ihminen.