KISSA (Felis silvestris catus)
Maine coon
Maine coonia luonnehditaan niin, että sen sanotaan olevan metsästävä työkissa.
Jos joku kissa pitää nimittää periamerikkalaiseksi kissaksi, se on varmasti maine coon.
Maine coon on yksi Pohjois-Amerikan vanhimpia luonnonrotuja ja se on tunnettu
aitona muunnoksena jo yli 100 vuoden ajan. Rotu sai alkunsa Mainen
osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Rotunimessä coon liittyy siihen, että rodun
uskottiin saaneen alkunsa pesukarhun (engl. racoon) ja kissan risteytyksestä -
vaikka asia onkin biologisesti mahdoton.
Todennäköisin selitys on se,
että rotu syntyi paikallisten kesykissojen ja rannikkokaupungeissa
vierailleiden merimiesten mukana tulleiden pitkäkarvaisten kissojen
risteytyksenä. Ja todennäköisin selitys sille, että kissaa nimitetään pesukarhun kaimaksi,
on se, että kummallakin on samanlainen kirjava, säänkestävä turkki ja pitkä häntä.
Maine coon oli Suomen suosituin kissarotu vuonna 2019 eli niitä rekisteröitiin enemmän, kuin mitään muuta
kissarotua. Sijalla kaksi maine coon on ollut viime vuosista vuosina 2018, 2020 ja 2021.
Maine coon, 6 viikon ikäinen pentu.
Maine coonin suuret, teräväkärkiset tupsukorvat ovat tyvestä leveät, sijaiten kaukana toisistaan
pään yläosassa. Tarun mukaan maine coon olisi saanut tupsut korviinsa pohjoisamerikkalaiselta ilvekseltä.
Silmissä hyväksytään kaikki vihreän, kullan ja kuparin sävyt.
Maine coon on komea, erittäin suurikokoinen ja roteva kissa. Se saattaa painaa 10 kg, jopa ylikin, kun
monet muut kissarodut painavat 2,5 - 5,5 kg.
Maine coonin silmät ovat suuret ja hieman vinomuotoiset.
Turkki on tuuhea ja pehmeästi laskeutuva. Jalat ovat voimakkaat ja pyöreissä ja suurissa tassuissa on karvatupsut.
Vartalon tapaan pitkä häntä on tyvestä leveä ja kärjestä terävä, ja sitä peittää pitkä ja kauniisti laskeutuva karva.
Häntäänsä maine coon kantaa ylväästi korkealla.
Maine coonin turkki on raskas ja pörröinen, mutta kosketettaessa se tuntuu silkkiseltä.
Turkinkarvojen pituus vaihtelee vartalon eri osissa, ollen pisintä vatsan kohdalla ja takajaloissa.
Takaapäin katsottuna näyttää ihan siltä, kuin maine coonilla olisi alushousut jalassa.
Edestäpäin puolestaan voi nähdä tällä kissalla kaulurin.
Maine coonin pää on muuhun ruumiiseen verrattuna suhteellisen pieni ja kuonoa kohti mentäessä neliskulmainen.
Maine coonin fyysinen kehittyminen on hidasta ja siksipä se onkin
täysikasvuinen vasta kolmen-neljän vuoden ikäisenä.
Maine coon, pennut.
Maine coon, pentu.
Jotkut maine coonit käyttelevät taitavasti käpäliään vedessä ja jopa syödessään.
Joskus maine coonnit voivat valita epätavallisia nukkumispaikkoja ja nukkuakin epätavallisissa asennoissa.
Tämän oletetaan johtuvan niiden luonnontilaisesta menneisyydestä. Ehkä siksikin maine coonit kestävät
kaikenlaisia sääoloja. Niiden alkuperäisillä asuinseuduilla, vuoristoisessa, metsäisessä ja tuulisessa Mainessa
talvet ovat pitkiä ja kylmiä.
Maine coon, 8 viikon ikäiset pennut.
Maine coon, pentu.
Vaikka maine coonit ovat suuria,
ne ovat lempeitä ja ystävällisiä. Ne ovat myös viehättäviä ja hämmästyttävän
kekseliäitä, ja niitä pidetään oivallisina lemmikkeinä. Hyväluontoiset, hiljaiset ja sopeutuvat
maine coonit pitävät kaikenlaisista hauskuuksista. Usein ne valitsevat jonkun perheenjäsenen suosikikseen.
Maine coonin erityinen ominaisuus on sen usein toistuva pehmeä sirkutus, jolla se tervehtii perheensä ihmisiä ja kissoja.
Maine coon nauttii ihmisten seurasta, mutta se on aika itsenäinen eikä mikään varsinainen sylikissa.
Maine coonit ovat mestarisaalistajia ja tarvitsevat välttämättä ulkoilua.
Maine coonin pennut ovat ihan kuin epämääräisiä pörröpalloja, eikä voisi arvatakaan,
millaisia vankkoja kissoja niistä varttuu.