Bengali

Rotu syntyi 1960-luvulla USA:ssa, yrityksessä risteyttää aasianmetsäkissasta (leopardikissa) ja kotikissasta villin näköinen, mutta luonteeltaan rauhallinen kissa. 1980-luvulla aloitettiin tiukka jalostusohjelma, jonka tavoitteena oli karsia rodun villit ominaisuudet ja varmistaa sen sopivuus kotikissaksi. Rotu hyväksyttiin virallisesti vuonna 1983.

Idea pienten villikissojen ja kotikissojen risteyttämisestä ei ollut uusi. Tiedetään, että Lontoon eläintarhassa on elänyt bengaliristeytys jo vuonna 1889. Näissä risteytyksissä on tarkoituksena saada villikissalta sen upea ulkomuoto ja kotikissalta luonne.



Villikissa-alkuperästä kielii bengalien erikoinen kuviointi. Täplikkäinä bengalit muistuttavat kuin leopardeja, ja juovikkaiden klassisten (marmoroitujen) tabbyjen kuviot ikään kuin "leijuvat". Siamilaisilta bengali on saanut vaaleita lumivärejä ja naamakuvioinnin.

Bengali muistuttaa suuresti aasianmetsäkissaa. Sen turkki on lyhyt tai keskipitkä, paksu ja epätavallisen pehmeä. Joidenkin bengaleiden turkissa on erikoinen, vain näille roduille ominainen kimallus, aivan kuin siihen olisi siroteltu kultapölyä. Bengalit voivat olla sekä täplikkäitä että marmorikuvioisia, mutta myös yksivärisiä.

Bengalin pää on melko pieni, pyöreähkö ja kiilamainen. Kuono on leveä ja leuka pyöreä ja vahva. Vartalo on kookas, erittäin lihaksikas ja sileä. Turkki on tuuhea, paksu ja pehmeä. Tasapaksun hännän kärki on pyöristynyt.



Pohjaväriltään bengali on perinteisesti ollut ruskea tai lumivärinen, mutta myös hopeisia, sinisiä ja mustia bengaleita on olemassa. Bengalin tyypillisiä muunnoksia ovat ruskea marmoritabby, ruskea himalajanaamio marmoritabby, ruskea täplikäs ja sininen bengali.

Luonteeltaan bengali on ystävällinen, hellä, valpas, utelias ja älykäs kissa, joka ei pelkää muita kissoja taikka eläimiä, eikä myöskään vettä. Se on myös toimintatarmoinen ja leikkisä. Bengalit ovat hyviä kiipeilijöitä ja ne rakastavat korkeita paikkoja.



Huolimatta villistä ulkonäöstään, bengalit kiintyvät perheisiinsä kuin muutkin kissat. Niillä on kuitenkin myös paljon energiaa ja hauskanpitoa rakastava, leikkisä puolensa. Ne haluavat pysyä aktiivisina ja siksi ne tarvitsevatkin kodin, joka vastaa niiden tarpeisiin. Bengalit rakastavat uusien asioiden ja temppujenkin oppimista aivan koirien lailla, ja ne haluavat toistaa kaiken yhä uudelleen.