Kerttujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kertut (Sylviidae) ja siinä on 19 sukua. Kertut ovat pieniä ja piileskeleviä lintuja. Ne ovat vaatimattoman yksivärisiä ja sukupuolet ovat tavallisesti samannäköiset.

Kerttujen nokka on ohut, suora ja terävä. Nilkat ovat paljaat ja hennot, joskin varsin pitkät. Kertut ovat kylmänarkoja hyönteissyöjiä, joskin useimpina talvina mustapääkerttuja talvehtii maassamme marjojen ja talviruokinnan turvin.

Kertut ovat yömuuttajia, jotka eivät keräänny parviksi muuttoaikanakaan. Niitä voi kuitenkin päämuuttojen aikaan nähdä useampia kerralla esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja merenrannoillakin.

Laulu on kullakin lajilla tunnusomainen ja helpoin tapa erottaa usein hyvin samanlaiset lähisukulaiset toisistaan. Suomessa tavattavia kerttuja on viisi ja ne ovat lehtokerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja kirjokerttu.

Kirjokerttu (Curruca nisoria)

"Kirjokerttu rakentaa pesänsä lähes aina pikkulepinkäisen pesän läheisyyteen. Näiden kahden lajin pesien väliä on yleensä keskimäärin 24 metriä. Pikkulepinkäinen on ärhäkkä lintu, joka hyökkää sumeilematta pesäänsä lähestyvän pesätuholaisen kimppuun. Tällöin se tulee samalla suojanneeksi kirjokertunkin pesintää."

Suomen kertuista suurin, kirjokerttu on haukkamaisen keltasilmäinen ja poikkijuovikas. Se voi tuoda mieleen pienen käenkin. Se on roteva, päältä harmaa ja alta vaalea kerttu, jonka kurkku ja rinta ovat tummanharmaiden poikkijuovien kirjomat. Kirjokertulla on pituutta 16 – 18 cm ja painoa 30 g.

Kirjokertulla on pitkä pyrstö ja myös sen nokka on pitkä ja järeä. Pyrstön yläpeitinhöyhenet ovat valkeakärkiset ja siivillä on kapeat, valkeat juovat. Pyrstösulat ovat valkeakärkiset ja -reunaiset.

Kirjokertulla on "tuijottavat" silmät. Silmänympärystä on musta ja tunnusomainen, keltainen iiris erottuu selvästi. Iiris on koiraalla yleensä kirkkaampi, kuin naaraalla ja alapuolen juovituskin on koiraalla voimakkaampaa. Muuten sukupuolet ovat samannäköiset.

Nuori lintu on juovaton ja muistuttaa yleisväriltään lehtokerttua, vaikkakin on huomattavasti kookkaampi. Sen iiris on tumma ja koivet harmaat.



Jos piileskelevää elämää viettävää kirjokerttua häiritään, se kohottaa päälaenhöyhenensä ylös ja iskee pyrstöllään. Pensaissa ja puissa hyppiessään kirjokerttu vaikuttaa liikkeissään kömpelöltä. Mutta kun se avaa nokkansa ja alkaa laulaa, ilman täyttävät sulosävelet.

Kaunista livertelyä ja lavertelua

Kirjokertun laulu muistuttaa suuresti lehtokertun lavertelua, paitsi että se on terävämpää, sisältää matalampia huiluääniä ja sen säkeet ovat lyhyempiä. Lehtokertun laulusta poikkeaa kuitenkin täysin kirjokertun laulun loppuun sijoittuva, lajille luonteenomainen rätinä errrr. Sama rätinä on myös kutsuääni.

Ajoittain kirjokerttu esittää myös laululentoa, joka on pensaskerttumaisesti lepattavaa. Kesän alussa koiras nousee vinosti ylöspäin laululentoon siipiään läpsyttäen, ja kiepsahtaa lentoretkeltään usein takaisin samaan laulupuuhun.

Ravinto

Pääravintona ovat hyönteiset ja hyönteistoukat, hämähäkit sekä joskus kastemadot. Syksyisin myös marjat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa kirjokerttu pesii vain etelärannikolla, Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä sekä Selkämerellä. Pesimäkantamme suuruus on noin 1 200 paria.

Kirjokerttu pesii lounaissaariston etelävyöhykkeellä, lehtoniittysaarilla ja avoimessa pensasmaastossa. Sen mielimaastoa ovat merelliset lehtimetsät, joissa yksittäisten puuryhmien välillä kasvaa tuuheaa pensastoa. Se suosii pensaita kasvavia laidunmaita ja saaristoniittyjä, reheviä rantaniittyjä, vanhoja hoitamattomia puutarhoja ja metsän reunoja. Se viihtyy myös siellä, missä on vesoittuneita joutoniittyjä ja hakkuita, järvien, jokien ja merenlahtien pensaslaiteita ja nuoria kuusi-istutuksia. Se elää ja pesii samanlaisessa biotoopissa, kuin pikkulepinkäinenkin.

Lisääntyminen

Kirjokertun kuivasta ruohosta ja muista kasveista sekä seitistä rakennettu pesä on matalalla pensaassa, katajassa, joskus nokkospöheikössäkin, ja sen rakentavat molemmat emot yhdessä. Pesään kirjokerttu munii 4 - 6 munaa. Haudonnan alettua kirjokerttupari viettää hiljaista elämää. Molemmat emot hautovat yhteensä 14 - 15 vrk ja yhdessä ne myös ruokkivat poikasiaan. Pesänsä poikaset jättävät, kun niillä on ikää 14 - 16 päivää, ja ne itsenäistyvät pari kolme viikkoa myöhemmin. Pesyeitä on yleensä vain yksi vuodessa.

Muutto

Kirjokerttu on yömuuttaja, kuten muutkin kertut.

Ensimmäiset kirjokertut saapuvat maahamme usein jo toukokuun alussa. Päämuutto on kuukautta myöhemmin, touko-kesäkuun vaihteessa.

Syysmuutto, joka vie kirjokertut etelään, alkaa elokuun alussa, huipentuen kuun puolivälissä ja jatkuu syyskuun loppupuolelle. Yksittäisiä nuoria lintuja on nähty meillä vielä jopa marraskuussa. Talvehtimisalueet ovat Kenian suunnalla, trooppisessa Itä-Afrikassa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös