Kilimanjaro

"Kilimanjaro on maanosan korkeimpana vuorena Afrikan taivassaarten kiistaton kuningas. Mutta päiväntasaajan ympäristössä uinuva tulivuori on ennen kaikkea hämmästyttävä ja monikerroksellinen luontokokonaisuus. Lyhyellä matkalla elämä muuttuu tropiikin yltäkylläisyydestä hyisiksi laava-aavikoiksi, missä polttava kesä ja jäätävä talvi ovat jokapäiväinen ilmiö. Sopeutuakseen lajit ovat etsineet poikkeavia menestyksen keinoja. Huipulla on ikijäätä, jota juuri nyt ilmaston lämpeneminen uhkaa." - Olli Marttila: Suuri savanni

Kilimanjaro sijaitsee Koillis-Tansaniassa, siellä lähellä Kenian rajaa. Se muodostuu kolmesta tulivuoresta Kibosta (5 895 m), Mawenzista (5 149 m) ja Shirasta (3 962 m). Suurimmalla korkeudellaan, Kibon 5 895 metriä, Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori. Toiseksi korkein huippu Mawenzi sijaitsee Kibolta 11 kilometriä itään ja huippujen väliin jäävää, 4 500 metrin korkeudessa levittäytyvää tasankoaluetta kutsutaan Satula-autiomaaksi. Kibon länsipuolella on kolmas ja vaatimattomampi huippu Shira.



Kibon huippu on pysyvästi lumen peitossa, vaikka se sijaitseekin vain kolme astetta, eli 350 km päiväntasaajasta etelään.



Kaikkiaan 40 x 60 kilometrin laajuinen Kilimanjaro on Afrikan korkein ja maailman korkein, vapaasti seisova vuori.

Kibon lakiosassa on kolme kraatteria, joiden halkaisijat ovat 2 200 metriä (syvyys n. 200 m), 730 metriä ja 300 metriä. Kibon huipulla on myös useita kilometrien pituisia jäätiköitä, joista pisin on lähes 10 kilometrin mittainen.

Geologinen historia

Kilimanjaro syntyi noin 750 000 vuotta sitten Itä-Afrikan hautavajoaman sivuhalkeaman laavapurkauksissa. Maankuori nousi purkauksien seurauksena ylöspäin ja muodosti Shira-tulivuoren. Shiran purkaus loppui 500 000 vuotta sitten, ja sen huippu romahti suureksi kalderaksi. Pian Shiran sammumisen jälkeen muodostui Mawenzi-tulivuori, ja 460 000 vuotta sitten suuressa purkauksessa Kibo-tulivuori. Kibo kasvoi lisää korkeutta vielä uusissa purkauksissa. Kilimanjarolle tunnusomainen kiiltävä musta kivi, obsidiaani, syntyi 100 000 vuotta sitten suuressa Kibon purkauksessa. Myöhemmin vuorelle on syntynyt lisää pienempiä sivukartioita. Uusin muodostelma on 200 vuotta sitten syntynyt tuhkan reunustama kartionmuotoinen kuoppa Kibo-vuoren Reusch-kraatterissa.

Kilimanjaron kasvillisuusvyöhykkeet

Vuorta ympäröivät tasangot sijoittuvat vähän yli 1 000 metrin korkeuteen, mutta näille ominaiset piirteet päättyvät 1 900 metrissä, mistä ylöspäin Kilimanjaron neljä kasvillisuusvyöhykettä ovat: Vuoristometsä (1900 - 2900 m), Kanervanummi (2 900 - 4 000 m), Alpiininen ylänkö (4 000 - 5 000 m) ja Huippuvyöhyke (yli 5 000 m).



Vuoristometsässä Kilimanjaron kasvillisuus saavuttaa suurimman monimuotoisuutensa. Tiheät metsät ovat erittäin vaikeakulkuisia, enimmäkseen suurirunkoinen puusto hallitsee, ja pensaskerros on pieniä, luontaisia aukkopaikkoja lukuun ottamatta kasvanut umpeen.

Yksi näkyvmmistä kukkakasveista ovat suurina, punaisina palloina ryhmissä kukkivat tulipalloliljat. Muita kukkia ovat mm. orvokit, matarat, vinolehdet ja erilaiset ohdakkeet.

Kafferipuhveli eli afrikanpuhveli (Syncerus caffer), Kilimanjaroa ympäröivällä savannilla.

Kilimanjaron nisäkkäät

Suuret nisäkkäät ovat Kilimanjarolta pitkälti hävinneet ja suurin osa jäljellä olevista on joko harvinaisia, yöaktiivisia tai arkoja. Nisäkkäiden pääosassa ovat apinat. Marakatti on yleinen ja guaretsan havaitsemiseenkin on olemassa hyvät mahdollisuudet.

Leijonista, jotka aiemmin käväisivät jopa 4 000 metrin korkeudessa, ei ole tehty havaintoja enää vuosikymmeniin. Kilimanjaron maisemissa liikkuu kuitenkin vielä pieninä määrinä norsuja, hyeenoja, savannikoiria ja leopardeja. Muita lajeja ovat kirjoantiloopit, dikdikit eli kärsäantiloopit, pensselisiat, genetit, galagot eli korvamakit ja puutamaanit.




Kilimanjaron huipulla.

Vaellus Kilimanjaron huipulle

Kilimanjaron valloittivat ensimmäisinä saksalainen geologi Hans Meyer ja itävaltalainen vuorikiipeilijä Ludwig Purtscheller, jotka kiipesivät Kibon huipulle 6. lokakuuta 1889.

Kilimanjarosta on sittemmin tullut koko maailmalla suosittu nähtävyys, vierailu- ja kiipeilykohde. Kilimanjarolle vuonna 1912 avattu Marangun reitti on tänäkin päivänä suosituin reitti. Vuoteen 1927 mennessä huipulle oli selviytynyt vain 27 henkilöä. Nykyisin Kibolle kapuaa vuosittain tuhansittain vuorikiipeilijöitä ja turisteja.

Vaellus Kilimanjaron huipulle, jonne johtaa kuusi eri vaellusreittiä, vie 4 - 5 päivää. Opastettunakin vaellus huipulle vaatii vielä tänä päivänäkin erittäin hyvää kuntoa ja huolellista valmistautumista.

Lähteet
*Suuri maailmantieto - Valitut Palat
*Maailman maat ja kansat: Koillis- ja Itä-Afrikka - Valitut Palat
*Maat ja kansat - Otavan maantieteellinen tietosanakirja
*Kodin suuri tietosanakirja - Weilin+Göös
*Spectrum - WSOY
*Wikipedia: Geologinen historia
*Olli Marrila: Suuri savanni - Auris, Joutseno

Telttailijoita Kilimanjarolla.

Kilimanjaro.

Nousu kohti Kilimanjaroa.