Kenkänokkien heimo

Kenkänokkien (Balaenicipitidae) heimo kuuluu pelikaanilintujen (Pelecaniformes) lahkoon. Heimon ainut edustaja on kenkänokka.

Ensimmäiset kenkänokkayksilöt tulivat Euroopassa tunnetuiksi vuonna 1849. Lintu aiheutti vaikeita luokitteluongelmia, sillä harmaahaikaroiden tavoin sillä on jauheuntuvat, mutta sen keskimmäisessä varpaassa ei ole harmaahaikaroille ominaista, kampamaista kynttä. Nykyisin kenkänokka luokitellaan kuuluvaksi pelikaanilintujen lahkoon, vaikka tälläkin sijoittelulla on arvostelijansa.

Kenkänokka (Balaeniceps rex)

Ulkonäöltään kaikkein merkillisimpiin lintuihin kuuluva kenkänokka saa nimensä valtavasta nokastaan, joka muistuttaa puukenkää. Linnun nimi arabiaksi on "abu markup", joka tarkoittaa "puukengän isää". Nokan leveässä, koverassa yläpuoliskossa on koukkupäinen kärki ja alapuolisko taas on kupera, mikä saa pään muistuttamaan jossakin määrin valaan päätä. Englantilaiset käyttävätkin linnusta lisänimeä "valaanpäähaikara". Nokka on vaaleanruskea ja siinä voi olla oliivinvihreää.

Kenkänokka on suuri, haikaranomainen lintu. Sillä on pituutta 110 - 140 cm, uros painaa 5,6 kg ja naaras 4,9 kg. Sukupuolet ovat samannäköiset. Pitkissä jaloissa on kapeat varpaat ja linnun päässä oleva harja nousee pystyyn sen kiihtyessä. Varsin suurten silmien kehäkalvo on väriltään keltainen. Sinihallava sulkapeite vivahtaa paikoin vihreään.

Erakon elintavat omaava kenkänokka on päiväaktiivinen. Se on varovainen lintu ja jos se havaitsee ihmisen, se ei päästä tätä 100 metriä lähemmäksi vaan lentää pois.



Kenkänokalla on tapana seisoskella tuntikausia liikkumattomana yhdellä jalalla, nokka kaulaa vasten taipuneena. Kun se vihdoin lähtee liikkeelle, se astelee hitaasti ja arvokkaasti kuin hallitsija konsanaan.

Kenkänokan lento on hidasta ja suoraviivaista, siiveniskut ovat syvät ja raskaat, painava pää on vedetty taka-asentoon harteille. Pitkät jalat tasapainottavat taaksepäin roikkuessaan lentoasentoa. Korkeutta linnut ottavat kaarrellen leveine siipineen nousevissa ilmavirtauksissa.

Äänet - konekiväärin tulitusta

Jos on kenkänokka eriskummallisen näköinen, niin vielä eriskummallisempaa on sen aikaansaama äänikin. Se on tavallisesti hiljainen - mutta sen vastakohdaksi se voi olla hyvin äänekäs. Kenkänokka voi paukuttaa ylä- ja alanokkaansa nopeaan tahtiin yhteen ja siitä syntyvän äänen sanotaan kuulostavan konekivääriltä tai heimorummulta. Se voi myös päästellä ääniä, jotka muistuttavat lehmän ääntä tai korkeaa vinkumista.

Kun kenkänokkapoikaset pyytävät ruokaa, niiden ääni on samanlainen kuin ihmisen, jolla on hikka.

Ravinto

Ruokaa etsiessään kenkänokka kahlaa hitaasti vedessä ja kiipeää joskus ajelehtivien vesikasvien päälle, missä se pysyy painostaan huolimatta pitkien varpaidensa turvin. Se voi saalistaessaan myös seisoskella aloillaan.

Lintu jää tarkkailemaan, kulkisiko ohitse saaliseläimiä, kuten keuhko- ja kissakaloja, sammakoita, vesikäärmeitä tai pieniä kilpikonnia. Sopivan saaliin havaitessaan se syöksähtää veteen ja kurkottaa eläimeen valtavalla nokallaan.

Usein kenkänokka saa nokkaansa aimo annoksen vesiruohoa varsinaisen saaliin kaappauksessa, mutta rehut varisevat saalista nokassa käänneltäessä.



Kartalla punaisella alueet Etelä-Sudanista Sambiaan, missä asuu kenkänokka.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kenkänokka asustaa Keski- ja Itä-Afrikan laajoilla suokosteikoilla, papyrusruohikoissa, jossa sen voi tavata yksittäin tai pareittain. Suosituimpia elinmaastoja ovat rehevyyttään pursuvat joen- ja järvenrannat sekä suokosteikot, mutta linnun tapaa kahlaamasta joskus myös matalasta rantavedestä tai kostealta ruohoniityltä.

Uhanalaisuus

Syrjäseuduilla elävien kenkänokkien määrää ei tarkoin tunneta, mutta arvioidaan, että niitä on luonnossa vain 3 000 - 5 000. Ilmastonmuutoksen ja sen vuoksi, että kenkänokka saa kerrallaan vain vähän poikasia, lajin tulevaisuus on erittäin uhattuna.

Lisääntyminen

Kenkänokka pesii yksittäisparein rehevän ja korkean vesikasvillisuuden suojissa, usein veden päälle muodostuneella kasvilautalla. Sen vesikasveista koottu pesä on metrin korkuinen kasa joko vesikasvien päällä tai maalla.

Naaras munii pesään 1-3 valkeaa munaa, joita se hautoo noin 30 päivää. Poikaset viihtyvät pesässä 13 - 14 viikkoa ja ne ovat lentokykyisiä 2,5 kuukauden ikäisinä.



Kenkänokka seisoo hyvin pystyasennossa. Sillä on pieni töyhtö suuren pään päälaella. Sillä on pitkät jalat ja suuret ja leveät siivet. Siipien kärkiväli voi olla yli 2,6 metriä. - Kuva Copyright © Jin Kemoole - Creative Commons.

Muutto

Kenkänokka ei muuta, se on paikkalintu.

Kenkänokat eläintarhoissa

Heinäkuussa vuonna 2022 maailman eläintarhoissa oli yhteensä 11 kenkänokkaa. Kenkänokat voivat saavuttaa 35 vuoden iän, joten ne ovat eläintarhoissa pitkäaikaisia asukkaita.

Lähteet
*Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Kodin suuri eläinkirja - Weilin+Göös
*Iltalehti: Harvinainen ”dinosauruslintu” etsii itselleen kumppania – lajin tulevaisuus uhattuna