Kangaskiuru. - Kuva yllä Copyright
© Frank Vassen - Creative Commons.
Kiurut ovat maassa eläviä varpuslintuja. Ne liikkuvat maassa juosten tai kävellen, eivät koskaan hyppien. Esimerkiksi kaitanokkakiuru on sopeutunut niin hyvin maaelämään, että sitä on ajamallakaan vaikeaa saada siivilleen, vaan se juosta viuhtoo menemään 7 - 8 kilometrin tuntivauhdilla.
Kiurujen vaatimaton, ruskeasävyinen ja -viiruinen höyhenys toimii maassa hyvänä suojavärinä. Ruumiinmuodoltaan kiurut ovat melko tanakoita. Sukupuolet ovat keskenään yleensä samanlaiset. Kiuruilla on kapea nokka, joka on sopeutunut sekä siemen- että hyönteisravintoon. Siivet ovat pitkät ja leveät. Useimmilla kiurulajeilla on selvä töyhtö päälaella.
Kiurujen koivet ovat pitkät ja kapeat. Kiurut ovat avomaiden lintuja. Mikään laji ei elä pysyvästi tiheissä metsissä. Kiurut pesivät maassa ja niillä on usein monta pesyettä kesän aikana. Kiurut ovat innokkaita laulajia. Lennossa esitetty laulu on kuuluvaa ja kirkasta.
Kangaskiuru. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.
"Vapun alla onnekas retkeilijä saa mahdollisesti ja onnekkaasti nauttia etelän kuivalla mäntykankaalla tai lounaisrannikon
kalliomännikössä, sinitaivaalta kantavasta korvia hivelevän kauniista kangaskiurun laulusta.
Kiurun lailla kangaskiurunkin voi tunnistaa helpoiten laulustaan, joka on miellyttävää, pehmeää
ja surumielistä viheltelyä. Sama teema toistuu muutaman kerran, tempoltaan hieman kiihtyen
ja korkeudeltaan laskien. Koiras jaksaa helkytellä sulosointujaan kymmeniä minuuttejakin kerrallaan.
Kangaskiuru muistuttaa kiurua, mutta on tätä selvästi pienempi. Kangaskiurun tunnistaminen maastossa pelkän ulkonäön perusteella on vaikeaa ja vaatii monen vuoden harjaannusta. Lintu onkin useimmille ihmisille ihan vieras tuttavuus. Laji muistuttaa myös kirvisiä, mutta nämä ovat kangaskiurua selvästi hoikempia.
Kangaskiurulla on pituutta 13,5 – 15 cm ja painoa 30 g. Koiras on naarasta suurempi. Sillä on vaaleat silmäkulmajuovat, jotka yhtyvät niskassa ja luovat vaikutelman "päässä olevasta myssystä". Käsisiiven reunassa on tunnusomainen, musta, valkeareunainen laikku.
Kangaskiurun selkäpuoli on ruskeankirjava, rinta on voimakkaasti viiruinen ja vatsa likaisenvalkea. Paras kangaskiurun tuntomerkki on lyhyt, valkokulmainen pyrstö, minkä vuoksi sitä kutsutaankin "tynkäpyrstöksi".
Kangaskiuru voi joskus kohottaa päälaen höyhenensä lyhyeksi töyhdöksi.
Kangaskiurun lento on aaltomaista. Sen lyhyt pyrstö sekä leveät, pyöreät siivet antavat sille lepakkomaisen vaikutelman. Kangaskiurun näkee usein istuskelevan puussa.
Eri aiheiden välillä on lyhyt tauko, kunnes lintu lähtee kuin hieman arkaillen uuteen teemaan, mutta voimistaa pian taas lauluaan ikään kuin varmistauduttuaan sen sulosoinnuista. Kangaskiuru laulaa usein laululennossa, mutta se laulaa myös maassa, kivellä, pylvään päässä ja puussa.
Vilkkaimmillaan kangaskiuru on äänessä aamun varhaisina tunteina, mutta sen laulua kuulee usein myös toukokuussa keskiyön pimeimpinä hetkinä.
Kutsuääni on pehmeä dylyit.
Kiurujen heimo
Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kiurut (Alaudidae). Heimossa on 21 sukua ja niissä yhteensä 93 lajia.Kiurut ovat maassa eläviä varpuslintuja. Ne liikkuvat maassa juosten tai kävellen, eivät koskaan hyppien. Esimerkiksi kaitanokkakiuru on sopeutunut niin hyvin maaelämään, että sitä on ajamallakaan vaikeaa saada siivilleen, vaan se juosta viuhtoo menemään 7 - 8 kilometrin tuntivauhdilla.
Kiurujen vaatimaton, ruskeasävyinen ja -viiruinen höyhenys toimii maassa hyvänä suojavärinä. Ruumiinmuodoltaan kiurut ovat melko tanakoita. Sukupuolet ovat keskenään yleensä samanlaiset. Kiuruilla on kapea nokka, joka on sopeutunut sekä siemen- että hyönteisravintoon. Siivet ovat pitkät ja leveät. Useimmilla kiurulajeilla on selvä töyhtö päälaella.
Kiurujen koivet ovat pitkät ja kapeat. Kiurut ovat avomaiden lintuja. Mikään laji ei elä pysyvästi tiheissä metsissä. Kiurut pesivät maassa ja niillä on usein monta pesyettä kesän aikana. Kiurut ovat innokkaita laulajia. Lennossa esitetty laulu on kuuluvaa ja kirkasta.
Kangaskiuru. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.
Kangaskiuru (Lullula arborea)
"Vapun alla onnekas retkeilijä saa mahdollisesti ja onnekkaasti nauttia etelän kuivalla mäntykankaalla tai lounaisrannikon
kalliomännikössä, sinitaivaalta kantavasta korvia hivelevän kauniista kangaskiurun laulusta.
Kiurun lailla kangaskiurunkin voi tunnistaa helpoiten laulustaan, joka on miellyttävää, pehmeää
ja surumielistä viheltelyä. Sama teema toistuu muutaman kerran, tempoltaan hieman kiihtyen
ja korkeudeltaan laskien. Koiras jaksaa helkytellä sulosointujaan kymmeniä minuuttejakin kerrallaan.
Kangaskiuru laulaa myös yön pimeimpinä hetkinä. Sulosointuisten säkeistöjen kaikuessa pimeällä taivaalla
lauhoina toukokuun öinä, etsiessäsi katseellasi Otavaa tuikkivasta tähtimerestä, koet varmasti erään
elämäsi sykähdyttävimmistä hetkistä."
Kangaskiuru muistuttaa kiurua, mutta on tätä selvästi pienempi. Kangaskiurun tunnistaminen maastossa pelkän ulkonäön perusteella on vaikeaa ja vaatii monen vuoden harjaannusta. Lintu onkin useimmille ihmisille ihan vieras tuttavuus. Laji muistuttaa myös kirvisiä, mutta nämä ovat kangaskiurua selvästi hoikempia.
Kangaskiurulla on pituutta 13,5 – 15 cm ja painoa 30 g. Koiras on naarasta suurempi. Sillä on vaaleat silmäkulmajuovat, jotka yhtyvät niskassa ja luovat vaikutelman "päässä olevasta myssystä". Käsisiiven reunassa on tunnusomainen, musta, valkeareunainen laikku.
Kangaskiurun selkäpuoli on ruskeankirjava, rinta on voimakkaasti viiruinen ja vatsa likaisenvalkea. Paras kangaskiurun tuntomerkki on lyhyt, valkokulmainen pyrstö, minkä vuoksi sitä kutsutaankin "tynkäpyrstöksi".
Kangaskiuru voi joskus kohottaa päälaen höyhenensä lyhyeksi töyhdöksi.
Kangaskiurun lento on aaltomaista. Sen lyhyt pyrstö sekä leveät, pyöreät siivet antavat sille lepakkomaisen vaikutelman. Kangaskiurun näkee usein istuskelevan puussa.
Kaunista ja helkkyvää ja surumielistä laulua
Kangaskiuru kuuluu laulavien lintujemme parhaimmistoon. Kangaskiurun laulussa on kirkkaita, helkkyviä, surumielisiä ja jokeltavia ääniä - kaihoisia melodisia juoksutuksia, iloisempia trillejä ja herkkiä helkytyksiä. Se muodostuu kolmesta tai neljästä erilaisesta, laskevasta säkeestä, joita lintu toistaa ja vaihtelee.Eri aiheiden välillä on lyhyt tauko, kunnes lintu lähtee kuin hieman arkaillen uuteen teemaan, mutta voimistaa pian taas lauluaan ikään kuin varmistauduttuaan sen sulosoinnuista. Kangaskiuru laulaa usein laululennossa, mutta se laulaa myös maassa, kivellä, pylvään päässä ja puussa.
Vilkkaimmillaan kangaskiuru on äänessä aamun varhaisina tunteina, mutta sen laulua kuulee usein myös toukokuussa keskiyön pimeimpinä hetkinä.
Kutsuääni on pehmeä dylyit.
Ravinto
Kangaskiurun ravintoa ovat pääasiassa hyönteiset, mutta keväisin ja syksyisin myös siemenet.
Kangaskiuru. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Kangaskiurujen parimäärä Suomessa on 800 – 1 000 paria. Laji pesii harvalukuisena eteläisimmässä Suomessa. Kangaskiurukantamme on romahtanut 1950-luvun jälkeen mitättömään murto-osaan entisestään.Kangaskiuru viihtyy elinympäristössä, jossa vaihtelevat aukiot, hakkuualueet, pienet viljelmät ja avoimet havu- ja sekametsät sekä paljaat kalliokot. Mäntykankaat ja nummet, sekä hiekkamaat kuoppineen ja harjujen sorakuopat kuuluvat tähän ihanteelliseen elinympäristöön.
Lisääntyminen
Kangaskiurun pesä on maassa, usein pienen pensaan alla, kanervikossa tai harvassa heinikossa. Pesän rakennusaineet ovat korret ja sammal, vuorauksena toimivat jouhet ja kuivat heinät. Munia on tavallisesti 4 ja haudonta-aika on 13 - 14 vrk, naaras yksin suorittaa haudonnan.Molemmat emot ruokkivat poikasia. Pesäpoikasaika on 9 - 15 päivää. Pesyeitä on tavallisimmin kaksi. Poikasten ruokkimisen ajaksi melkein täysin vaiennut koiras aloittaa uuden laulukauden toisen pesinnän yhteydessä.
Muutto
Keväällä kangaskiurut saapuvat maahamme maaliskuun loppupuolelta alkaen ja muuttokausi jatkuu toukokuun alkuun asti. Muuttoaikoina taivaalta voi kuulla kangaskiurun pehmeän ja jokeltelevan dylyit -kutsuhuudon.Syysmuutto on syys-lokakuulla ja talvehtimisalueet ovat Länsi- ja Lounais-Eurooppa. Suomesta tunnetaan yksittäisiä talvehtimisyrityksiä.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Kiurut