Kääpiömehiläissyöjä. - Kuva yllä Copyright
© Nik Borrow - Creative Commons.
Suomessa on säihkylinnuista tavattu joko harvinaisuuksina tai suurharvinaisuuksina kuningaskalastaja (Alcedo atthis), vihermehiläissyöjä (Merops persicus), mehiläissyöjä (Merops apiaster), sininärhi (Coracias garrulus) ja harjalintu (Upupa epops). Kaikki edellä mainitut viisi säihkylintulajia ovat ainoat Euroopassa pesivät säihkylinnut.
Säihkylinnuilla on takanaan pitkä historia, sillä fossiilien perusteella näyttää siltä, että säihkylinnut olivat johtava, puissa elävä linturyhmä tertiäärikauden alussa 60 miljoonaa vuotta sitten, sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Kuningaskalastajien jäännöksiä on löydetty 30 - 40 miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista muun muassa Wyomingista, Saksasta ja Ranskasta. Vanhimmat sininärhifossiilit eoseenikaudelta, on niin ikään löydetty Saksasta ja Ranskasta.
Mehiläissyöjät pyydystävät taitavasti pieniä hyönteisiä. Molemmat sukupuolet ovat samannäköiset. Äänet ovat pehmeän trillimäisiä, joillain lajeilla vaimeaa lörpöttelyä. Elinympäristö on avointa maastoa, jota pikkumetsiköt, tai yksinäiset, osittain kuivuneet puut tai pensaat elävöittävät. Mehiläissyöjät pesivät useimmiten yhdyskunnissa, itse rantapenkereisiin tai sorakuoppiin kaivamissaan, syvissä koloissa.
Kääpiömehiläissyöjä. - Kuva Copyright © Nik Borrow - Creative Commons.
Kääpiömehiläissyöjällä on pituutta 15 - 16 cm. Yleisvärinä selkäpuolella ja siivissä on vihreä. Kurkun tienoo on keltainen. Silmänjuova on musta ja mustaa on myös kaulan ja rinnan yhtymärajalla. Myös nokka on musta.
Värikäs pieni lintu on elinalueillaan melko helppo tunnistaa. Vain pienellä alueella Länsi-Tansaniassa elävällä savannimehiläissyöjällä Merops variegatus on silmien alla valkoista, kääpiömehiläissyöjällä tämä puuttuu. Selvästi suuremmalla kanelimehiläissyöjällä (Merops oreobates) puolestaan on kanelinruskea rinta, kun se kääpiömehiläissyöjällä on ruskehtava ja vaihtuu alempana haalistuen okraksi.
Kääpiömehiläissyöjät elävät pareittain, pieninä ryhminä. Ne yöpyvätkin yhdessä, kylkimyyryssä eli riveinä oksilla.
Säihkylintujen lahko
Säihkylintujen (Coraciiformes) lahkon kuusi heimoa ovat: kuningaskalastajat (Alcedinidae) – marhet eli maasininärhet (Brachypteraciidae) – sininärhet eli säihkynärhet (Coraciidae) – mehiläissyöjät (Meropidae) – momotit (Momotidae) – todit (Todidae). Eri heimoihin kuuluvien lintujen ulkonäkö vaihtelee melkoisesti, mutta kaikille yhteisistä piirteistä näkyvin on eksoottinen värikkyys. Erityisen värikkäitä ovat kuningaskalastajat ja mehiläissyöjät.Suomessa on säihkylinnuista tavattu joko harvinaisuuksina tai suurharvinaisuuksina kuningaskalastaja (Alcedo atthis), vihermehiläissyöjä (Merops persicus), mehiläissyöjä (Merops apiaster), sininärhi (Coracias garrulus) ja harjalintu (Upupa epops). Kaikki edellä mainitut viisi säihkylintulajia ovat ainoat Euroopassa pesivät säihkylinnut.
Säihkylinnuilla on takanaan pitkä historia, sillä fossiilien perusteella näyttää siltä, että säihkylinnut olivat johtava, puissa elävä linturyhmä tertiäärikauden alussa 60 miljoonaa vuotta sitten, sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Kuningaskalastajien jäännöksiä on löydetty 30 - 40 miljoonan vuoden ikäisistä kerrostumista muun muassa Wyomingista, Saksasta ja Ranskasta. Vanhimmat sininärhifossiilit eoseenikaudelta, on niin ikään löydetty Saksasta ja Ranskasta.
Mehiläissyöjien heimo
Säihkylintujen (Coraciiformes) lahkossa on heimo mehiläissyöjät (Meropidae). Mehiläissyöjät ovat kirkkaan värisiä lintuja, joilla on pääskymäisen pitkät, miltei kolmikulmaiset siivet ja pitkä pyrstö. Nokka on pitkä ja kaareva. Lyhyiden koipien varpaat ovat pienet, keski- ja ulkovarvas sininärhen tavoin yhteenkasvaneet.Mehiläissyöjät pyydystävät taitavasti pieniä hyönteisiä. Molemmat sukupuolet ovat samannäköiset. Äänet ovat pehmeän trillimäisiä, joillain lajeilla vaimeaa lörpöttelyä. Elinympäristö on avointa maastoa, jota pikkumetsiköt, tai yksinäiset, osittain kuivuneet puut tai pensaat elävöittävät. Mehiläissyöjät pesivät useimmiten yhdyskunnissa, itse rantapenkereisiin tai sorakuoppiin kaivamissaan, syvissä koloissa.
Kääpiömehiläissyöjä. - Kuva Copyright © Nik Borrow - Creative Commons.
Kääpiömehiläissyöjä (Merops pusillus)
"Lajia ei saa sekoittaa pikkumehiläissyöjään (Merops orientalis), sillä on kyseessä kaksi eri lajia mehiläissyöjien heimossa."Kääpiömehiläissyöjällä on pituutta 15 - 16 cm. Yleisvärinä selkäpuolella ja siivissä on vihreä. Kurkun tienoo on keltainen. Silmänjuova on musta ja mustaa on myös kaulan ja rinnan yhtymärajalla. Myös nokka on musta.
Värikäs pieni lintu on elinalueillaan melko helppo tunnistaa. Vain pienellä alueella Länsi-Tansaniassa elävällä savannimehiläissyöjällä Merops variegatus on silmien alla valkoista, kääpiömehiläissyöjällä tämä puuttuu. Selvästi suuremmalla kanelimehiläissyöjällä (Merops oreobates) puolestaan on kanelinruskea rinta, kun se kääpiömehiläissyöjällä on ruskehtava ja vaihtuu alempana haalistuen okraksi.
Kääpiömehiläissyöjät elävät pareittain, pieninä ryhminä. Ne yöpyvätkin yhdessä, kylkimyyryssä eli riveinä oksilla.
Suhuääniä ja huutelua
Kääpiömehiläissyöjä on yleensä hiljainen, mutta ääntelee välillä pehmeitä suhuääniä tai korkeita ja terävähköjä huutoja.Ravinto
Kääpiömehiläissyöjän ravintona ovat erityisesti lentävät hyönteiset, etenkin pistiäiset, kuten ampiaiset ja mehiläiset.
Kääpiömehiläissyöjä. - Kuva Copyright © Danielle Brigida - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Kääpiömehiläissyöjä elää Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Ei kuitenkaan sademetsäalueilla eikä ihan Afrikan eteläkärjessä. Kannan suuruus on 60 - 80 miljoonaa yksilöä, joten kanta on suuri ja vakaa.Elinympäristönä ovat avarat ja valoisat puu- ja pensassavannit, sekä rannikkopensaikot.
Kääpiömehiläissyöjä. - Kuva Copyright © Nik Borrow - Creative Commons.
Lisääntyminen
Kääpiömehiläissyöjä pesii maakolossa. Kolo pn yleensä kaltevalla pinnalla, mutta joskus ihan tasaisella maalla. Muninta tuottaa 4 - 6 munaa ja molemmat emot osallistuvat hautomiseen. Pesäpoikasaika on 3 viikkoa.Toisin, kuin muut mehiläissyöjät, kääpiömehiläissyöjä pesii yksinäisyydessä yhden parin voimin, ei yhdyskuntana.
Muutto
Paikkalintu, osin kiertolainen.Lähteet
*Olli Marttila: Suuri savanni
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat