Kuikkien heimo

Lahkossa kuikkalinnut (Gaviiformes) on yksi heimo kuikat (Gaviidae). Heimossa on yksi suku kuikat (Gavia) ja siinä viisi lajia. Näistä maailman viidestä kuikkalajista Suomessa pesivät kaakkuri ja kuikka. Satunnaisena harhailijana Suomessa tavataan jääkuikka (Gavia adamsii), amerikanjääkuikka (Gavia immer) ja vain kerran Suomessa tavattu tundrakuikka (Gavia pacifica).

Kuikkalintujen lahkon fossiileja on löydetty noin 65 miljoonan vuoden ikäisistä, paleoseenikauden kerrostumista. Kuikkien heimo ilmestyi fossiilijäämistöön 24 - 5 miljoonaa vuotta sitten.

Kuikat ovat suhteellisen suurikokoisia vesilintuja, joilla on ruumiin takaosassa sijaitsevat räpyläjalat. Niiden kolmen eteenpäin suuntautuvan varpaan välillä on räpylä. Takavarvas on räpylätön. Kuikat ovat taitavia uimareita ja sukeltajia, mutta liikkuvat maalla kömpelösti.

Kuikat pystyvät sukeltamaan hyvin syvälle ja saattavat pysytellä pinnan alla pitkään ja uida samalla nopeasti. Ne voivat sukeltaa veden pinnalta niin huomaamattomasti, ettei vedenpinnalle jää juuri värettäkään.

Kuikkien ruumis on virtaviivainen, siivet kapeat ja teräväkärkiset. Nokka on voimakas, pitkä ja tikarimainen. Talvipuku on vaalea ja eroaa täysin voimakkaan kontrastisesta kesäpuvusta. Kesäpukuisilla kuikilla on luonteenomaiset kurkkukuviot, talvipuvussa linnut ovat päältä tummia ja alta valkeita. Sukupuolet ovat samanväriset. Äänet ovat korisevia tai kauaskantavia huutosarjoja.

Kaakkuri (Gavia stellata)

"Nevarantaisella, pienellä ja kalattomalla metsälammella tai suolampareella pesii kaakkuri, kuikan sukuinen ja sitä muistuttava sulavalinjainen lintu. Kaakkuri kuuluu niihin alkuperäisiin, rauhaa vaativiin erämaan lintuihin, joiden on täytynyt väistyä metsän hakkuuksien tieltä. Monilta seuduilta se on jo kokonaan kadonnut, ja muistoksi ovat kartalle jääneet monet kaakkuri-nimen tai sen johdannaisten mukaan ristityt nimet, kuten Kakarlampi, Kakkerisuo ja Kaakonlampi."

Kaakkuri on hieman pienempi ja solakampi, kuin kuikka. Sillä on myös pienempi pää ja kapeampi kaula, kuin kuikalla. Kaakkurilla on pituutta 55 – 67 cm, siipien kärkiväliä 91 – 110 cm ja painoa 1,6 kg. Kesäpuvussa selkä on yksivärisen tummanruskea ja kurkku on punaruskea. Niskaa koristaa mustavalkea pystyjuovitus. Pää ja leuanalus ovat harmaat.

Talvipuvussa kaakkurin vaalean tummanruskeassa selässä on tiheää, valkeaa pilkutusta. Nuoren linnun selkä on vähemmän pilkukas, otsa tummempi ja kaulan sivut tummatäpläiset. Talven kuluessa se tulee aikuisen näköiseksi.

Kaakkuri. - Kuva Copyright © Richard Hoeg - Creative Commons.

Kaakkurin silmät ovat punaiset. Nokka on pesimäpuvussa siniharmaa, talvipuvussa miltei musta ja nuorella linnulla vaalean harmaa. Nokkaansa kaakkuri pitää usein hieman ylöspäin suunnattuna. Se voi piiloutua veteen niin, että vain nokka ja päälaki pistävät pinnalle. Kaakkuri ui kaula suorana ja nokka yläviistossa.

Kaakkuri roikottaa kaulaansa lennossa usein muuta ruumista alempana. Kaikkien muidenkin kuikkien lailla, kaakkuri laskeutuu veteen hyvin raskaasti. Se esiintyy usein yhdessä kuikkien kanssa.

Kaakkurin metsästys

"Kaakkuri rauhoitettiin Suomessa vasta vuonna 1962. Sitä ennen kaakkureita sai ampua vapaasti. Esimerkiksi vuosina 1892 – 1904 Suomessa hävitettiin yhteensä 15 690 kuikkaa ja kaakkuria "sen suuren vahingon vuoksi, jonka ne tuottavat pääasiallisesti pieniä kalanpoikia syömällä." - (Pilyn arkisto).

Kaakkureita oli erityisen helppo metsästää pieniltä suolammilta ja myös kaakkuri -alkuisten nimien käyttö pienten järvien ja lampien nimistössä viittaa lajin olleen aikaisemmin yleisempi." - (Nokian kaupunki)

Hanhimaista kaklatusta

Kaakkurilla on runsaasti hanhimaisen kaklattavia ääniä, joiden tempo vaihtelee. Soidinääni, joka kuuluu usein lennosta, on vaihtelevaa: ka kera ka kera ka kera tai ka karrr.

Sekä muutolla, että pesimäpaikoilla kuuluu myös valittavaa huutoa: aaaau uaaau.

Ravinto

Kaakkurin ravintona ovat pääasiassa kalat, kuten muikut, ahvenet ja särjet pesimäaikaan.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kaakkuri on sirkumpolaarinen laji, eli sitä tavataan ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Suomessa kaakkuria tavataan etelärannikolta Nuuksiosta Nuorgamiin. Ahvenanmaalta kaakkuri on pesivänä hävinnyt. Lajin levinneisyys Suomessa on laikuittainen, mikä johtunee sopivien kalavesien puutteesta.

Vahvoja esiintymisalueita ovat esimerkiksi Inarin Lappi, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi ja Häme. Suomessa pesii 800 – 1 500 kaakkuriparia. Laji on harvinaistunut viime vuosiin asti. Tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa Suomen kaakkurikanta on arvioitu elinvoimaiseksi.

Pesimäympäristöä ovat pienet, usein kalattomat tunturi-, metsä- tai suolammet.

Kansanloruja kaakkurista

Kotiseutu, Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, vuonna 1910.

"Kiikkurin kaakkurin
kirjava lintu!
Onko se tuo harmaa vesilintu
joka sorealla, korealla äänellä vinkuu?" - (Mietoinen)

"Kiikkuri kaakkuri
kirjava lintu,
ylhäällä ilmassa lentää ja vinkuu.
Kiikkuri kaakkuri
olet sinä se,
kosk'et sinä nuorena tanssiin me!" - (Tammela)

"Kiikkuri kaakkuri
merilintu harmaa,
ei sitä julmaa ampuakaan arvaa!" - (Tammela)

Lisääntyminen

Pesimälampi voi olla kalaton ja vain muutaman sadan metrin pituinen, joskus pienempikin. Siksi kaakkuri joutuu noutamaan kalaravintonsa jopa kymmenienkin kilometrien päästä, suurilta järviltä tai mereltä. Saaliinsa se kuljettaa nokassaan.

Soitimella kaakkuri saattaa liidellä pesäpaikkansa yläpuolella kohotetuin siivin. Kaakkuri ei kykene ruumiin takaosissa olevilla koivillaan lainkaan kävelemään maalla, vaan se raahautuu pesälleen.

Aavemaisia tunnelmia pesimäpaikoilla

"Pesimäpaikoilta kantautuu haudonnan loppuun saakka ilta- ja aamuhämärissä pitkinä sarjoina voimakkaita, ulvovia ja valittavia ääniä, jotka saattavat kuulostaa selkäpiitä karmivilta. Näiden äänten lisänä ovat merkilliset korinat, jotka eivät ainakaan paranna tunnelmaa!"

Pesä on mättäässä tai ruohikossa, vesirajan tuntumassa. Siinä se on hyvin alttiina kaikenlaiselle häirinnälle ja munarosvoille. Muninta tuottaa 1 - 2 munaa, joiden haudonnassa vuorottelevat sekä koiras että naaras. Haudonta kestää 26 - 28 vrk. Poikasiaan emot ruokkivat pienillä tai keskisuurilla kaloilla. Kun poikasilla on ikää seitsemän viikkoa, ne oppivat lentämään ja silloin ne jättävät pesälampensa, emojensa kanssa välittömästi ja suuntaavat kalaisille järville. Yksi pesye vuodessa.

Muutto

Keväällä kaakkurit saapuvat pesimäpaikoilleen heti jäidenlähdön jälkeen. Ennen sitä ne kerääntyvät lähimpään jokisuiston tai järvenselän sulapaikkaan odottamaan vesien aukeamista. Ne lentävät joka päivä katsomaan, onko jää jo sulanut ja asettuvat heti pesimään pesimälampareen sulettua. Ensimmäiset ilmaantuvat Etelä- ja Keski-Suomeen huhtikuun lopulla, Pohjois-Suomeen toukokuussa.

Syysmuutto elo-syyskuussa lennättää kaakkurit niiden talvehtimisalueille, Pohjanmerelle, läntisen Euroopan rannikoille. Kaakkureita nähdään sisämaassa vielä lokakuussakin. Jotkut harvat yksilöt talvehtivat, jäätilanteen salliessa Itämeren eteläosissa ja Ahvenanmaan ympäristössä.

Lähteet

*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös