Juorut ja juoruilut

Juoruilu on parhaiden ystävysten ja pienen piirin keskustelua, oikeastaan tiedonvälitystä, hiljaisen tiedon välitystä, jossa kerrotaan jostakin tutusta ihmisestä jotakin sellaista, mistä eivät kaikki ehkä vielä tiedäkään. Juoruilu on sellaista keskustelua, johon helposti sitä arvioitaessa liitetään kielteisiä sävyjä. Kukapa nyt alkaisi salamyhkäisesti ja supatellen kertoilla kenestäkään mitään positiivista - kyllä oikein kunnon juorun pitää sisältää paljastuksia, ja nimen omaan kielteisiä paljastuksia jonkun tekemisistä. Vai pitääkö aina sittenkään? Silllä juorut eivät suinkaan aina ole pahansuopia, vaan muista ihmisistä juoruillaan enimmäkseen ihan neutraalisti tai heistä kerrotaan myös myönteisiä asioita.

Juoruakat, juoruämmät ja juorukellot

Juoruilu liitetään yleensä naisiin ja siitä kertovat juorujen levittäjistä kertovat nimetkin, kuten juoruakka ja juoruämmä. Vaikka naiset juoruilevatkin enemmän, kuin miehet, niin toki myös miehet juoruilevat. Naistenkin juoruilusta kuitenkin suurin osa on neutraalia juoruilua, ei siten vain pahanpuhumista. Tätä neutraalia puhumista on Kalifornian tutkimuksen mukaan peräti 75 prosenttia kaikesta juoruilusta. Negatiivista juoruilua on vain 15 prosenttia ja hyvänpuhumista vieläkin vähemmän, vain 10 prosenttia.

Vaikka nimitys juoruämmä viittaa siihen, että juoruilijat olisivat vanhoja, niin todellisuudessa hanakimmin pahaa muista juoruilevat nuoremmat henkilöt. Juorujen kohteina eivät useimmiten ole julkkikset, kuten voisi luulla, vaan juoruilijoille läheiset, tutut ihmiset.

Juoruilun positiiviset vaikutukset

Juoruilun katsotaan olevan pääosiltaan positiivista ihmisten välistä kanssakäymistä. Erityisesti sitä ovat positiiviset ja neutraalit juoruilut, jotka lisäävät ihmisten yhteenkuuluvuutta ja kuuluvat parhaimpaan ystävyyteenkin. Tällainen positiivinen tieto voi olla sitä paitsi ihan tärkeääkin ja erityisesti esimerkiksi työpaikalla se voi jakaa työnkin kannalta tärkeää, ns. hiljaista tietoa.

Harmitonta hupia tai kriisin oireilua

Työpaikoilla alati jatkuvana esiintyvä juoruilu voi olla harmitonta hupia, joka vain parantaa yhteenkuuluvaisuutta ja mielialaa ja sitä kautta myös tuloksia työn tekemisessä.

Liiallinen juoruilu voi työpaikalla myös viestiä jostakin pinnan alla kytevästä ongelmasta, jollei peräti kriisistä. Tietyn työntekijän asioista kertova, jatkuva juoruilu ja takana päin puhuminen voi myös olla työpaikkakiusaamista. Tällaiseen auttaa silloin pöydän puhdistaminen, eli avoin keskustelu aiheesta - ja tämäntyyppisen juoruilemisen lopettaminen. Myös siten juoruilun saa loppumaan, että ei asetu tällaisen pahansuopaisen juoruilun kuuntelijaksi. Näin juoruilija jää myrkkypuheineen lopulta yksin.

Juoruilijan ihannetyyppi

Suomalaisessa elokuvassa ihanteellista ja täydellistä juoruilijaa ja juorujen levittäjää on esittänyt mestarillisesti näyttelijä Pia Hattara. Puhelinkeskuksen hoitajana eli sentraalisantrana hänellä on ollut mahdollisuus päästä kuulemaan salaa kyläläisten puheluita. Niissä hän on saanut selville niin mehukkaita asioita, että on joutunut siitä paikasta lähtemään viemään tietoa vaikkapa Niskavuoren emännälle. Itse asiassa hänen kuljettamansa viestit ovat olleet niin tietoon pohjautuvia, että ne eivät ole enää olleet ihan puhtaita juoruja - mutta ne on esitetty juoruilevaan tapaan.

Entisinä aikoina kahvi oli arvossa arvaamattomassa, ja oikein hyvien juorujen tuoja on voinut luottaa siihen, että hyvillä juoruillaan hän pääsee kiitokseksi nauttimaan kupin jos toisenkin kahviakin, ja saapa vielä kastettavaakin. Kahvinjuonti ja kahvittelu onkin ollut olennainen osa juoruilua. Juuri kahvipöydän äärellähän voi saavuttaa herkimmin tuollaisen sisäpiirin tunnelman, johon ei ulkopuolisilla ole edes kuulijoina asiaa.

Juoruilijoita ja juoruja

Karkeasti jaotellen, oikein juoruilemiseen viehtyneissä, "ammattimaisissa" juoruilijoissa on kaksi päätyyppiä. Harmittomat juoruilijat ovat hyviä tarinan kertojia, jotka tuovat iloa ja hupia kanssaihmistensä arjen keskelle. Sitten toisessa ääripäässä ovat myrkynkeittäjät, jotka myrkyllisillä ja ilkeillä juoruillaan levittävät ympärilleen pahaa oloa. Näille myrkynkeittäjille juoruilu on epäsuorasti aggressiivista käyttäytymistä, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli juoruilun kohteelle.

Jotta kerrottua asiaa voidaan pitää juoruna ja se saa kuulijansa mielenkiinnon syttymään, on sillä oltava kaksi perusominaisuutta. Ensiksikin, sen on kuulijansa mukaan sisällettävä jotakin hänelle olennaista tietoa, joka häntä kiinnostaa. Toisekseen, juorun sisällön on oltava sen verran vajavaista, epämääräistä ja arvailujen varaan jäävää, että se synnyttää kuulijassa halun selvitellä juorun perimmäinen ja tarkasti oikea sisältö. Omaa mielikuvitustaan käyttäen kuulija voi spekuloida erilaisilla juorun epäselvyyksillä ja yrittää täytellä sen sisältämät aukot. Ahaa! -elämyksillään hän voi tehdä juorusta vielä makeamman ja kertoa sen sitten paranneltuna versiona edelleen.

Juorut kulkevat ja muuttuvat

Juorut voivat olla hyvin paikallisia, eli suppeimmillaan ne pysyvät vain yksien seinien sisällä. Usein juorut lähtevät liikekannalle ja kulkiessaan ja tullessaan yhä uusien juoruilijoiden juoruilemiksi, ne voivat muuntua.

Juorujen muuntuminen ei useinkaan ole tietoista tai pahantietoista, vaan siinä on kyseessä se yleinen ilmiö, joka liittyy kaikkeen suulliseen tarinaperinteeseenkin. Muistikin voi tehdä tepposiaan. Monet haluavat myös tehdä kuulemastaan juorusta hieman mehevämmän, ja siksi he liioittelevat ja voivatpa lisäillä ihan omiaankin kuulemaansa juoruun.

Huhut ja huhupuheet - ei savua ilman tulta

Vähän kuin sukua juoruille ovat huhut. Niidenkin todenperäisyys voi usein olla kyseenalainen ja ainakin huhujen paikkansapitävyyteen suhtaudutaan usein suurin varauksin.

Silti, huhuihinkin tahdotaan uskoa ja siksi todetaankin, että ei savua ilman tulta. Eli pakkohan huhussa jotakin perää on olla, eihän se muuten kai olisi voinut levitäkään. Erityisen taipuvaisia huhuun, kuten juoruunkin, ollaan uskomaan silloin, jos se kertoo jotakin ikävää jostakin sellaisesta henkilöstä, josta itse ei pidetä.

Huhulta katkaistaan siivet

Kun rahvaan parissa vellova huhu saavuttaa hyvin suuret mittasuhteet, se usein vaatii sitä, että siltä katkaistaan eli leikataan siivet. Tällöin esiin voi astua kaikkien alojen asiantuntija, joka kertoo rahvaalle asioiden todellisen tilan ja sen, että huhu ei pidä laisinkaan paikkaansa. Monesti käy kuitenkin niin, että tällainen yritys tukahduttaa huhu vain kiihdyttää siihen uskomista. Pakkohan tässä on olla jotakin perää, kun tätä yritetään näin kiivaasti saada hiljentymään!

Salaisuus ja julkisuus

Juoruilla ja huhuilla on sellainen ero, että vaikka juorujakin levitetään, niin ne perusluonteeltaan ovat salaista, pienen ystäväpiirin taikka vain kahden ihmisen välistä tietoa. Huhujen puolestaan on tarkoituskin levitä suorastaan kulovalkean tavoin kaikkien tietoisuuteen.

Lähteet
*Yle, Jukka-Pekka Heiskanen: Juorua oikein, se tekee tutkitusti hyvää!
*Yle: Juorukellon kalkatus voi kertoa kriisistä
*Yle, Ari Kaukiainen: Juoruilija on piiloaggressiivinen
*Nykysuomen sanakirja - WSOY
*Askel terveyteen: Juorujen takana oleva psykologia
*Wikipedia: Assimilaation määrittelyä