Teuvo Pakkala: "Vaaralla" - veisuuta joulusaunassa

Saunasta alkoi kuulua hiljainen, hempeä-ääninen veisuu, ja aivan kuin olisi pelännyt hiljastuvansa riensi hän kiireesti sisään yhtyen virteen ennenkuin pääsi saunaan sisäänkään.

Vanhempien veisatessa vakavina istuivat lapset yhdessä koossa ja kuiskivat:

"Nytpä on joulu."
"Ja lysti."

Intettiin sitten kenellä heistä hauskin on. Muuan pienemmistä, joka oli antanut puolen korppuaan säästöön huomiseksi, sanoi hänellä olevan niin lystin, ettei Jeesuksellakaan ole niin lysti. Toiset kuitenkin tuntuivat pitävän sitä mahdottomana.

Teuvo Pakkala (1862 - 1925)

Kirjailija Teuvo Pakkala syntyi Oulussa ja hän oli kirjailijalaadultaan kansankirjailija, pienoisrealisti ja humoristikin. Kirjailijana hän oli suuri taiteilija, joka Juhani Ahon tapaan sai vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Suuri yleisö muistaa Teuvo Pakkalan erityisesti hänen näytelmistään, joihin lukeutuu "Tukkijoella." Teoksessaan "Vaaralla" hän kuvaa oululaisen köyhälistön elämää.

Tämän joulutarinan kuvituksena ovat jouluiset tytöt, ja mielenkiintoisella tavalla, voimakkaiden naisten ohella, erityisesti tyttötyypit ovat olleet Teuvo Pakkalan sydäntä lähellä ja hänen kirjallisessa tuotannossaan vahvasti edustettuina.

Teuvo Pakkala: "Vaaralla" - joululahjojen laittoa

Ja pariapa viikkoa ennen joulua alkoivat Elsan omatkin hommat. Hän kutoi Nikkilän emännälle sukkarihmat. Ne olivat parissa päivässä valmiit, vaan sitten vielä Nikkilälle kalvosimet. Nekin joutuivat hyvissä ajoin. Sitä hauskempihan oli ajatella joulun tuloa, kun oli valmista.

Eikä aika valmistuksiin nähden tuntunut pitkältä, kun oli niin paljon vielä hankittavaa: Vimparin kaikille lapsille, itsekullekin heistä jotakin, ja Vimparin vaimolle ja Vimparille. Äidille myös. Hän mietti myös Ojanniemen Marille ja Marin äidille jotakin lahjaa ja Tolo Mikolle.

Halu hänellä oli antaa joku lahja rovastille, kummilleen, jota ei ollut nähnyt kuin kirkossa, ja Montinin rouvalle. Se jäi paljaaksi haluksi, sillä hän ei osannut kuvitella, mitä näille arvokkaille henkilöille antaisi, ja paljaaksi toivomukseksi muut paitsi lahjat Vimparin perheelle, sillä muille ei hän kyennyt saamaan.

Vimparin Teutorille oli hänellä joululahjaksi vanha aapisensa ja muille lapsille joku esine leikkikaluvarastostaan, josta suurin osa menikin lahjoihin. Vimparin vaimolle sai hän äidiltä vanhan hameen, jonka äiti antoi Elsalle ehdolla hänen edeltäpäin kysyä Vimparin vaimolta, etteihän tämä vain pahastu.

Vimpari oli ilman jäädä. Äidillä oli isossa arkussa miehenpuolen takki, vaan sitä ei äiti suostunut antamaan ja sanoi, että se on pienikin Vimparille.

Teuvo Pakkala: "Vaaralla" - kiihkeää joulun ja riisiryynipuuron odotusta

Puuhaa oli Elsallakin ollut joulua varten ja hän odotti oikein hauskaa joulua. Mitään erityistä hän ei kuvitellut, vaan odotti vain ylimalkaan jotakin erikoisempaa, jotakin vain, joka varmaan oli tulossa. Kaikkihan joulusta puhuivat kuin erinomaisemmasta ainakin ja kaikilla oli jotakin aikeita tahi toimia jouluksi, muutamilla jo monta viikkoa ennen.

Hekinhän äidin kanssa olivat jo kesällä päättäneet keittää ensi jouluna riisiryynipuuroa ja sitä varten jo silloin äiti pani viisikolmattapennisen säästöön paperikääryssä piirongin pieneen laatikkoon isävainajan kirjelippaaseen. Kuta lähemmäksi joulu joutui, sitä useammin mieleen muistui riisiryynipuuro ja sen suuremmaksi joulun juhlallisuus kasvoi kuin myös kiihkeämmäksi sen odotus.