Kaikki joululehtien kansikuvat Copyright © Nurmijärven museon arkistokokoelma - Creative Commons.

Joululehdet

Joululehdistön kultakausi

Suomalainen joululehdistö kehittyi 1800-luvulla. Jouluaiheista lukemista oli satunnaisesti tarjolla jo 1800-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta varsinainen joululehdistö syntyi vuosisadan lopulla. Varhaisimmat lehdet olivat ruotsinkielisiä.

Suomenkielisten joululehtien esikoinen Betlehemin tähti ilmestyi jouluksi 1879. Seuraavalla vuosikymmenellä oli valittavana jo kymmenkunta erilaista joululehteä, ja 1890-luvulla nähtiin suoranainen lehtivyöry: suomenkielisiä lehtiuutuuksia oli tarjolla nelisenkymmentä. Joululehdistön kukoistus ja suurin kultakausi osui sekä Suomessa että Ruotsissa 1900-luvun taitteeseen.

Viinan kiroja vastaan

Valistusta viinamäen vaaroista ei joululehdissä todellakaan unohdettu - ja ihan pikkupilttienkin joululehdet täyttyivät viinan huonoista puolista kertovasta hehkutuksesta.

Viina johti syntiin, köyhyyteen ja ennen pitkää mieron teille. Viinan kirous lankesi koko perheen ylle. Aihe on toki vakava ja ikävästi on viina liikaa läsnä tänäkin päivänä monen perheen joulunvietossa - mutta silti meidän arviokyvyllämme joululehdissä aikanaan ruoskittiin kaikkia, viattomiakin lukijoita viinan vuoksi jo liikaakin. Näin joulun varsinainen sanoma jo hämärtyi.

1800-luvun lopulla raittiusaate sai lähes uskonnon piirteitä. Väkijuomia vastustettiin väkevän tunnelatauksen vallassa. Raittiuden puolesta kirjoitettiin lähes kaikissa joululehdissä, ja muutamat niistä omistautuivat miltei yksinomaan raittiusaatteen edistämiselle.

Orvon ja mierolaisen joulu - viinan kirot ja muut kolkot kohtalot

Alkuaikoina lehtien sisältö oli hyvin uskonnollinen. Lehtien yleissävy oli samalla hyvin opettavainen. Tottelevaisuus, ahkeruus, terveet elämäntavat, isänmaallisuus, koti ja kristilliset hyveet olivat kunniassa. Vuosikymmenten kuluessa sävy keveni ja valistus väistyi fantasian myötä. Hyvin pian lehdissä havaittiin, että hartaan uskonnollisuuden lisäksi lehtiin tarvittiin lukijoiden mielenkiintoa ja myötätuntoa kiinnittävää dramatiikkaa. Mitä voimallisempaa, sitä parempi.

Niinpä lehdissä alkoi olla keskeisenä sisältönä tositarinoita elävästä elämästä - nimenomaan laitapuolen elämästä. Toinen toistaan liikuttavammat tai kauhistuttavammat tarinat köyhien, sairaiden ja mieron tielle joutuneiden orpojen kohtaloista vetosivat äärimmilleen lukijan tunteisiin. Oman suuren osansa joululehdissä saivat juopot.

Viinan kiroista ja vaaroista varoiteltiin miltei jokaisessa joululehdessä ja kuolemakin vieraili kertomuksissa tuon tuosta. Toki lehtien sisältö muutenkin monipuolistui. Kevennyksinä sisältöön tulivat tunnelmarunot ja kauniit painokuvat. Viihdykettä joulunpyhiksi antoivat myös monenlaiset askartelutehtävät, piilokuvat ja taitotemput. Silti raittiusaate ja moraalisaarnat kuuluivat lehtien sisältöön, vaikkakin lehtien päähahmoksi 1900-luvulla tuli joulupukki.

Joululehdet ovat olleet tärkeitä joulutapojen levittäjiä. Niitä kuvittaneiden taiteilijoiden mielikuvat tontuista ovat muuttuneet meidänkin mielikuviksemme vanhan ajan joulusta. Ja joululehtien kuvat ja kertomukset tekivät joulupukin tutuksi kaikille Suomen lapsille.

Pilalehtiä ja laatulehtiä

Jotta joululehtien kirjosta välittyisi kokonaiskuva, on niiden kohdalla muistettava myös muuhun, kuin viinapropagandaan keskittyneet lehdet. Pilalehdistä tuli suosittuja - niissä raittiusaatettakin laitettiin puolestaan naurunalaiseksi oikein olan takaa. Joululehdissä oli myös suurten kustantamojen juhlapainoksia, joissa sisällön korkeasta laadusta vastasivat ajan parhaat suomalaiset kertojat ja kuvantekijät, graafikot ja maalarit.

Kertojina joululehdissä olivat mm. Zacharias Topelius, Immi Hellén ja Anni Swan. Itseoikeutettuja kuvittajia olivat Martta Wendelin ja Rudolf Koivu - mutta myös muiden kansallistaiteilijoidemme työt koristivat joululehtiä.

Itkevä joulukuusi

Eräät joululehdet julkikuuluttivat jo nimessään joulun suruisia ja tummia sävyjä, joita mitä erilaisimmilla kytköksillä tungettiin jouluun ja lehteen. Suomen Vankilavirkailijainliiton joulujulkaisu Itkevä joulukuusi oli näitä joululehtiä, joissa sisällön pääpaino oli murheellisissa asioissa.

Jo lehden ensimmäinen numero jouluna 1930 sisälsi runot "Syytetty" ja "Onneton" sekä kertomukset "Rautavanki" ja "Elinkautiseksi". Tänä päivänä tuon ajan joululehteä ei voi selata hymyilemättä, tarinoiden synkistä käänteistä huolimatta. Ja päättyihän tämän ensimmäisen numeronkin lukijapuhuttelu kuitenkin ylevän toivoa herättävästi:

"Itkevän joulukuusemme kyynelhelmiin olemme nyt sisältäneet sen suuren ja hartaan toiveen, että kerran koittaisi aika, jolloin jokaisen joulukuusen ympärillä voisi läikehtiä ilo korkeimmissa laineissaan."