JOULUATERIA

Jouluaterialle kokoonnutaan juhlavissa tunnelmissa, joulun värein, punaisin ja vihrein lautasliinoin katettuun joulupöytään. Perinteiset ruokalajit ovat peräisin jopa sadan vuoden takaa. Hämäläiset ja länsisuomalaiset ovat suosineet laatikoita, itäsuomalaiset erilaisia piirakoita.

Laatikoita ovat lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko. Lanttu- ja perunalaatikko olivat joulun ruokia koko Suomessa jo 1800-luvulla, porkkanalaatikko ilmestyi joulupöytiin vasta 1930-luvulla. Laatikoita ovat myös bataattilaatikko ja peruna-punajuuri-piparjuurilaatikko.

Myös kala on joulun perinneruokaa. Suomessa jouluna on syöty lipeäkalaa siksi, että muinoin juuri joulun aikaan oli lähes mahdotonta saada tuoretta kalaa. Lipeäkalan on nykyisin korvannut graavilohi.



Muita joulun kalaruokia ovat lasimestarinsilli, sitruunasilakat, perinteinen mäti ja savukalamousse, sekä silli etikkaliemessä, maustesilli tomaattikastikkeessa, sinappisilli, karrisilli ja sillisalaatti - ja myös blinit, savulohi, hunajamarinoitu lohi, turska tapenadon, parmankinkun ja rucolan kera, taimenesta, siiasta tai raudusta valmistettu hapankala sekä kalakeitto - ja venäläinen lohikeitto, siika-lohitartar, glögisilli, sillirulla, balsamisilakka, muikkuterriini, haukipullat ja kermaviilisilli - myös marsalkka Mannerheimin lempiruokiin kuulunut kuha walewska.

Joulupöytään kuuluu myös rosolli, eli peruna-porkkana-punajuuri-suolakurkku-sipulisalaatti. Aivan ehdottomasti useimpien joulupöytään kuuluvat joululeipä eli -limppu ja joulukinkku. Kinkun ovat jotkut korvanneet vähärasvaisemmalla, anglosaksisperäisellä kalkkunalla.

Mainosjuliste vuodelta 1955. Tampereen historialliset museot.

Joulukinkku

Joulun aterioinnissa joulukinkulla on oma erityisasemansa, onhan se sananparren mukaan joulupöydän kunkku. Vasta 1930-luvun jälkeen oli työläiskodeissakin varaa joulukinkkuun.

Miksi juuri sika on saanut erityisen aseman jouluruokana? Tästä on esitetty erilaisia uskomuksia. Erään legendan mukaan sika ei antanut Jeesuksen nukkua seimessään jouluyönä, vaan tökki tätä kaiken aikaa harjaksillaan. Rangaistukseksi tästä sikarukka sai sitten päätyä kristittyjen joulupöytään. Toisen tarinan mukaan sika olikin auttavainen. Se yritti peitellä pienokaista, mutta hevonen tuli ja sekoitti oljenkorret. Tästä aiheutui se, että hevonen tuomittiin lopuksi ikäänsä tekemään ihmisille töitä, mutta "onnekas" sika siunattiin syötäväksi. Onko kyseessä suurikin onni sian näkökulmasta, on eri asia.

Jouluporsaassa on myös uskottu olevan hedelmällisyyttä lisäävää voimaa. Erään tarinan mukaan taas varhaiskristitty paavi Sixtus hoveineen alkoi kiusallaan syödä joulumessun jälkeen siankinkkua, koska sika oli juutalaisilta kielletty.

Joulupuuro

Joulupuuro kuuluu suomalaiseen jouluun - se on riisipuuroa. Puuron kanssa nautitaan sekahedelmä- taikka rusinasoppaa - ja päälle ripotellaan sokeria ja kanelia. Riispuuroa meillä on syöty jouluna runsaat sata vuotta, aiemmin syötiin makoisaa ja tuhtia ohrapuuroa. Riisi oli alkuaikoina harvinaista, sillä se piti ostaa kaupasta - kun taas ohraa oli maalla useilla omissa aitoissaan. Riisipuuron erilaisuutta ja hienoutta korosti se, että se keitettiin maitoon siinä, missä ohrapuuro keitettiin veteen. 1800-luvun lopulta asti on joulupuuroon piilotettu manteli, jonka löytäjää onni suosii seuraavan vuoden! Kuten niin monet muutkin joulutavoistamme, on puuromantelikin omaksuttu naapuristamme Ruotsista.

Jouluruokien valmistamisen aikataulu

Vanhan maalaisyhteiskunnan joulunviettoon liittyi monia tabuja mm. se, että ruokaa ei tällöin saanut keittää eikä muitakaan tehtäviä toimitella. Syötävää piti kuitenkin olla yllin kyllin, muuten taloa kohtasi onnettomuus. Niinpä jo hyvissä ajoin valmistettiin niin olut, leivät kuin muukin syötävä.

Joulun valmistelu alkoi usein jo syysteurastuksesta. Annanpäivä, 15., alunperin 13. tai jopa 9. joulukuuta, sääteli monia toimia. Olut oli pantava viimeistään annanpäivän aikaan, jotta se ehti valmistua. Annanpäivänä aloitettiin myös joululeipien leivonta. Joululeipiä leivottiin usein niin paljon, ainakin ns. kovan leivän alueella, että ne riittivät kevääseen asti.

Viimeistään tuomaanpäivään mennessä piti suurimpien joulunvalmistelujen olla tehtynä, eläimille oli haettu heinät, polttopuita oli noudettu riittävästi, siivoukset oli tehty jne. Tuomaanpäivänä oli tapana myös kiertää talosta toiseen maistamassa jouluolutta. (Irma Savolainen - Helsingin kaupunginmuseo).

Joulujuomat, joulumakeiset, joululeivonnaiset

Liiallisessakin määrin monien joulua siivittävät jouluviinakset. Kun 1500-1600-luvuilla opittiin Suomessakin tislaamaan, jouluna alettiin juoda väkeviä. Varsinkin talonpojat alkoivat innolla ottaa jouluryyppyjä ja syykin oli hyvä: humala turvasi seuraavan vuoden sadon!

Ennen vanhaan joulun ruokajuomana oli ehdottomasti olut eli sahti, siis joulukalja taikka kotikalja. Sahdinpano oli yksi tärkeimpiä jouluun valmistautumisen töitä. Uusin joulujuomatulokas on viini. Myös glögi on joulun perinnejuomia. Suomeen glögi tuli Ruotsin kautta 1900-luvun taitteessa. Juomaa valmistettiin aluksi vain Suomen länsirannikon ruotsinkielisissä perheissä. Glögin käyttö yleistyi Suomessa 1960-luvulla, jolloin monilla perheillä oli tapana valmistaa itse omat glöginsä, ja ennen joulua lehdissä julkaistiin usein erilaisia glögireseptejä. Rusinoilla ja manteleilla höystetty glögi tarjoillaan joko alkoholittomana tai usein alkoholilla terästettynä.



Mainosjuliste vuodelta 1957. Taiteilija Urpo Huhtanen. Tampereen historialliset museot.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/frozenreindeer

Joulun juomia ovat myös snapsit, konjakki, calvados, mallasviski, fino- ja olorosotyyppiset sherryt, portugalilaiset portviinit, Madeira, kuohuviini, omenasiideri, panimoiden valmistamat jouluoluet - sekä piparminttumaito, kaneli-suklaajuoma, karpalosima, kahvi, tee, inkivääri-passiontee, seljankukka-inkiväärijuoma, arrakkipunssi, chili-kaakaojuoma ja vesi.

Makeat konvehdit ja karamellit sekä kuivatut hedelmät ja mantelit kuuluivat säätyläisten jouluun jo 1800-luvulla. Monet valmistivat niitä itse sokerileipurien reseptien mukaan: marsipaania, kinuskia, nekkuja, toffeeta, kermakaramelleja.

Joulun jälkiruokia taikka muuten vain naposteltavia juhlamakeisia tai muita makeita tai suolaisia herkkuja kera kahvin taikka ilman ovat suklaakonvehdit, luumurahka, kermahyytelöt, hedelmäjälkiruuat, jäädykkeet, joulupullat, piparkakut, maustekakut, joulutortut, marmeladit, pähkinät, rusinat ja hehkuvanpunaiset omenat, suklaaomenat, suklaaluumut, suklaaleivokset, suklaapikkuleivät, sinihomejuustopiparikiekot, muropikkuleivät, pekaanipähkinäpiiraat ja wanhan ajan joulukaramellit.



Mainosjuliste vuodelta 1951. Tampereen historialliset museot.

Lipeäkala - infoa vuodelta 1927

Lipeäkala ja joulu kuuluvat ammoisista ajoista yhteen. Mitä olisi joulu ilman lipeäkalaa.

Lipeäkalan valmistaminen ei käy noin vain käden käänteessä. Kun se on aluksi meren syvyyksistä, useinkin hengenvaarallisessa myrskyssä, vedetty ilki ilmoihin, sitten perattu ja kuivattu, niin sitten se muutamia ennen joulua otetaan valmistettavaksi joulun etuoikeutettuna herkkuna.

Lipeäkala on kovaa ja sen valmistaminen kovan työn takana. Sitä käsitellessä pitää olla oikea teräase käsissä, muuten ei tule mitään. Tavallisesti se sahataan oikealla sahalla kappaleiksi kuin mikäkin halko. Se paloitellaan muutamaan osaan ja pistetään veteen viikoksi, jona aikana vesi muutetaan moneen kertaan.

Vedessä se jo alkaa pehmetä, mutta jotta se paisuisi ja kävisi herkulliseksi, tai jotta sitä voitaisiin ruveta pitämään lipeäkalana ja siksi nimittämään, on se pantava lipeään. Otaksuttavasti useimmat emännät jo tietävät, kuinka yksinkertaista tämä on.

kun kala on valmistettava, leikellään se sopivan kokoisiksi paloiksi, pannaan ohuen pyyheliinan sisään, vähän suolaa sirotellaan kerrosten väliin ja keitetään noin 10 minuuttia.

Kalaa syötäessä tulee olla oikeat lisäaineet, herneet, perunat, sulatettua voita, maitokastiketta, pippuria ja suolaa. (Emäntälehti 1927 NO 12: Edit Reinilä-Hellman: Lipeäkala)

Nykypäivän jouluruokien runsautta

Erilaisia jouluisia juotavia ja syötäviä on nykyisin valtavasti. Niitä ovat joulutikkarit, suklaatryffelit ja mokkatryffelit - myös piparminttukaramellit, kotijuusto, mausteinen puolukkavuokaleipä, portviinissä marinoidut viikunat, Tainan suklaasalami, hillotut appelsiinikuoret, pähkinäiset rosmariinimakeiset, suklaa-suolapähkinä -vaahtokarkit, pistaasisuklaataatelit, mozzarella-broilerileivät sekä parmesaanikebabit.

Niitä ovat myös saariselän savupororieskat, perunapyöröset, hirvenlihapiirakat, juustokeksit, salviatangot, joulutorttuleivokset, juhlakranssit, marsipaanipullat, puolukkakakku, puolukka-suklaakakku, joulunvalkea käpykakku, punaviinikakku, omena-kirsikkakakku, piparminttumarenkikakku, hedelmäkakku, marjamuffinit, kanelitähdet, piparkakkukirkko (loppiaisena) - ja tässä vaiheessa kaiken kruunaa Maija Halosen piimäkakku.

Edelleen, jouluisin syödään tähtitorneja, kiivikuusia, huopatossuja, sahramipullia ja pähkinäkuusia, graavilohi-mätipiirakkaa sekä hyydytettyjä aprikoosijogurtti -suklaapaloja - ja tuorejuustolla ja savulohella täytettyjä rieskarullia.

Joulun ruokia ovat myös lasitähdet, aito hunajakakku, fattigmannit, hirvensarvet, serinakakut, hiekkahentuset, lehikäiset, kookosmarengit, vohvelitötteröt, berliininkranssit - sekä siirappisuunnikkaat ja norjalainen, perinteinen juhlakakku, kransekake.

Jouluna soi syödä myös vehnäleipää, ruskeaa mantelikakkua ja Lucia-pullia, ranskanleipää, pieniä pähkinäleipiä, lehtileipää, sekä vehnä- ja grahamsämpylöitä - ja leipien ystävä syö vielä bergeniläistä mausteleipää, hapanleipää, sydänleipää ja ohuita perunarieskoja.

Jälkiruokana voi nauttia marsipaani-nugaaruutuja, delfiakakkua ja marsipaaniruutuja - nautinnon kruunaavat suklaaseen kastetut aprikoosit, lumipallot ja daim-nugaaleivokset - sekä tietenkin Mozart-kuulat, pistaasikoristeiset nugaakupit, tryffelit, poltetut mantelit, kandeeratut mandariinisydämet ja ehdottomasti kandeerattu inkivääri.



Tyhjä hernepurkki 1960-luvulta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Turun Museokeskus

Jälkiruokana voi nauttia myös riisikermavaahtoa, suklaavaahtoa, marjoja mausteliemessä, hedelmäsalaattia tuoreista ja säilykehedelmistä, vaniljajäätelöä, punaviinissä keitettyjä päärynöitä, sekä karamellivanukasta, lakkakermavaahtoa, uuniomenoita vaniljakermavaahdossa ja lopuksi sherryhyytelöä.



Kuten myös omenakiisseliä Halosten tapaan, hedelmäsalaattia sitruunavaahdolla, mango-appelsiinisorbettia, tonttumuorin erikoista, hunajavanukasta - ja miksipä ei myös vielä hieman luumukermahyytelöä, jalluluumuja rahkakermavaahdolla, kaarnikkajäädykettä, glögipäärynöitä vanilja-pähkinäkermalla ja omenapiirakkaa laseissa, sekä pehmeän täyteläistä jälkiruokaa, valkosuklaa panna cottaa.

Varhemmin jouluateria jätettiin pöytään koko yöksi. Uskottiin, että kuolleet omaiset tulevat vierailulle tuona pyhänä yönä ja heille piti olla valmiina ruokaa. Yöateriasta osansa saivat myös erilaiset kodin haltiat ja tontut, joiden liikkumisien varalle jätettiin valojakin palamaan.