Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on järripeippo.

Järripeippo (Fringilla montifringilla)

Järripeippo on peipon pohjoisempi sukulainen ja kooltaan, muodoiltaan ja käyttäytymiseltään se on ihan kuin peippo. Se on myös peipon lailla värikäs ja kaunis lintu. Sillä on pituutta 14 – 17 senttimetriä. Järripeipon tuntee kaikissa puvuissaan helposti loistavan valkeasta yläperästä.

Juhlapukuisella koiraalla on hiilenmusta nokka, pää ja selkä, kun taas hartiat, rinta ja kupeet ovat oranssit. Kupeet ovat tummalaikkuiset. Siiven yli kulkee vaalea, oranssi juova.

Naaras ja nuori lintu ovat väreiltään himmeämmät ja niiden pää on epämääräisen ruskea. Talvipuvussa koiraan pään ja selän musta on piilossa höyhenten vaaleanruskeiden reunusten alla. Nokka on talvella luunkeltainen, kärjestään musta.

Järripeippo jäkättää ja ryystää nenään

Järripeipon lentoääntä voidaan kuvata näin: "jäk jäk". Sen kutsuääni on leveä "tä-ääh", jota kuulee usein silloin, kun lintu istuu. Varoitus on läpitunkeva, metallisen kirskahtava "slirr slirr".

Laulu koostuu toistuvasta, ryystävästä ja kuivasta "dsryyy" -säkeestä. Laulu on "raaempaa", kuin viherpeipon vastaava laulu. Lintuharrastajat tunnistavatkin järripeipon helposti sen nenäsointisesta, ryystävästä äänestä, jota kuulee niin muuttomatkan varrella kuin pesimäpaikoillakin.

Ravinto

Järripeipon ravintoa ovat havupuiden ja koivujen siemenet ja muu kasvisravinto. Poikasten ravintona ovat emojen niille keräämät hyönteiset. Talvisin järripeippo vierailee myös lintulaudoilla.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa järripeippo pesii lähes koko maassa, ja kanta on vahvin pohjoisessa. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 1,8 miljoonaa paria.

Järripeippo on pohjoisen havumetsien ja tunturikoivikoiden tyyppilintu. Tunturikoivikoissa tiheimmät kannat ovat purolaaksoissa. Eteläisimmillä asuinseuduillaan maamme etelärannikoilla järripeippo asuttaa karuimpia soita, ollen kuitenkin harvalukuinen.

Lisääntyminen

Järripeippo pesii kaikenlaisissa metsissä, etenkin metsiköiden rehevissä, harvapuustoisissa reunaosissa. Yleensäkin järripeipot ilmestyvät sinne, missä havupuiden siemeniä on runsaimmin tarjolla, ja toisin kuin peippo, ne vaihtavat pesimisaluettaan joka vuosi.

Järripeipon pesä sijaitsee tavallisesti oksanhangassa ja se muistuttaa peipon pesää, ollen kuitenkin jonkin verran isompi ja paksuseinäisempi. Naaras rakentaa pesän ihan yksin sammalesta, korsista, poronkarvoista, naavasta ja höyhenistä. Peipon lailla järripeippokin naamioi pesänsä koivutuohella, villalla ja hämähäkin seiteillä.

Järripeippo pyöräyttää pesäänsä 5 - 7 munaa, joita naaras hautoo 11 - 12 vrk. Kuoriuduttuaan poikaset viihtyvät pesässään vielä 11 - 13 vrk ja silloin molemmat emot ruokkivat niitä.

Pohjois-Suomessa käki loisii menestyksellisesti juuri järripeipon pesissä, mikä viittaa siihen, että järripeipolla e ole kykyä erottaa vieraita munia omien joukosta.

Muutto

Suomen etelärannikolla nähdään ensimmäiset järripeipot yleensä maaliskuun loppupäivinä, joskus huhtikuun alussa. Muutto huipentuu huhtikuun lopussa, jolloin etelärannikon sänkipelloilla lepäilevissä parvissa voi olla jopa 10 000 lintua. Kevätmuuton aikoina järripeipot saattavat harjoittaa metsissä kuorolaulantaa.

Syysmuutto huipentuu yleensä lokakuun ensimmäiselle viikolla. Muuttoaikoina järripeippoja voi tavata mistä pain Suomea tahansa, eritoten viljelyksiltä. Järripeipot talvehtivat Etelä- ja Keski-Euroopassa. Niiden vuosittaisia talvehtimisalueita määrittää paljolti pyökin siemensato; siellä, missä pyökki siementää huonosti, järripeippoja ei talvehdi.

Jos taas pyökin siemeniä on tarjolla runsaasti, saattaa seuduille kokoontua miljoonittain järripeippoja. Sveitsissä on arvioitu jopa 50 miljoonan järripeipon yöpyneen varsin pienellä alueella. Leutoina talvina järripeipot talvehtivat maamme eteläosissa, erityisesti runsaiden ja monipuolista tarjontaa sisältävien lintulautojen äärillä. Myös pihlajanmarjat maistuvat järripeipoille.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat