Hiiripöllö. - Kuva yllä Copyright
© Armandas Naudzius - Creative Commons.
Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Hiiripöllö. - Kuva Copyright © Claudine Lamothe - Creative Commons.
Tummat silmäkulmat ja naamanreunukset antavat hiiripöllölle hyvin kulmikkaan ja tuikean ilmeen.
Hiiripöllö lentää nopein siiveniskuin tikkamaisen aaltoilevasti tai suoraviivaisemmin, tuoden mieleen naakan.
Pöllöjen heimo
Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Hiiripöllö. - Kuva Copyright © Claudine Lamothe - Creative Commons.
Tummat silmäkulmat ja naamanreunukset antavat hiiripöllölle hyvin kulmikkaan ja tuikean ilmeen.
Hiiripöllö lentää nopein siiveniskuin tikkamaisen aaltoilevasti tai suoraviivaisemmin, tuoden mieleen naakan.
Äänet
Tavallisin ääni on pesällä kuultava varpushaukkamainen varoitus, käheä kimitys "kvkivikvi", naaraalla korkeampi kuin koiraalla. Pesimäaikainen yhteysääni, jota myös poikaset käyttävät, on käheä "psss-ih", paino lopussa. Koiraan soidinääni, naaraskäen ääntelyä muistuttava pulputus vaihtelee kestoltaan 5 - 14 sekuntiin. Sitä voi kuulla lähinnä öisin.Ravinto
Ravintona ovat pääasiassa pikkujyrsijät, mutta niiden ollessa vähissä hiiripöllö käyttää ilmeisesti lintuja ravintonaan runsaastikin, aina rastaan kokoisiin asti. Tähystyspaikaltaan hiiripöllö tekee syöksyjä havaitsemiensa myyrien kimppuun ja joskus se saalistaessaan voi lekutellakin tuulihaukan tavoin.
Hiiripöllö. - Kuva Copyright © Terry Kearney - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Hiiripöllö pesii harvalukuisena, mutta joinain myyrä- ja sopulivuosina hyvinkin runsaana Pohjois-Suomessa. Eteläisimmät pesimähavainnot ovat Kainuusta, Suomenselältä ja Pohjois-Savosta. Pohjoisimmat hiiripöllöt pesivät tunturikoivikoissa.Hiiripöllön elinympäristönä ovat aukkoiset havu- ja sekametsät sekä kuloalueet ja raiskiot, joissa on tarjolla pystyynkuolleita keloja.
Lisääntyminen
Hiiripöllö puolustaa pesäpaikkaansa kiivaasti ja sen terävien kynsien läheltä kannattaa pesän läheisyydessä pysyä hyvin kaukana.Hiiripöllön pesä voi olla katkenneen pökkelön nokassa, vanhassa palokärjen kolossa, vanhassa variksenpesässä tai telkänuutussa. Naaras pyöräyttää pesäänsä huhti-toukokuussa 5 - 6, hyvinä myyrävuosina jopa 13 valkoista munaa, joita se hautoo 25 - 30 vrk. Poikaset jättävät pesän keskimäärin 25 vuorokauden ikäisinä, ennen kuin oppivat lentämään. Pesyeitä on yksi vuodessa, mutta huonoina ravintovuosina hiiripöllö ei pesi lainkaan.
Muutto
Hiiripöllö on paikkalintu, joka kuitenkin joinakin syksyinä vaeltaa suurin joukoin etelään. Vaellus alkaa elokuun lopulla ja huipentuu lokakuussa. Vaellusta seuraavan talven aikana hiiripöllöjä voi nähdä yleisesti Etelä-Suomen pelloilla, istuskelemassa sähkölangoilla ja puiden latvoissa.Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
