Lorien heimo

Lahkossa kädelliset (Primates) on alalahko puoliapinat (Strepsirrhini). Alalahkossa on yli 50 lajia, joista monet ovat aivan omanlaisiaan. Puoliapinoiden varsinaista valtakuntaa on Madagaskar, mutta niitä on myös Afrikassa ja Aasiassa. Puoliapinat ovat sukulaisiamme ainakin 40 - 50 miljoonan vuoden takaa. Niitä ovat esimerkiksi kummituseläimet teevadin kokoisine silmineen. Yksi puoliapinoiden heimoista on Aasiassa elävät lorit (Lorisidae). Lorit ovat läheistä sukua potoille ja karhuloreille ja hieman kaukaisempaa sukua Madagaskarin makeille.

Kaikki lorimaiset puoliapinat ovat pieniä yöeläimiä. Toisin kuin makit, ne eivät viihdy ryhmissä, vaan elävät useimmiten yksin. Loreilla on tanakka ruumis ja lyhyt töpöhäntä, mikäli häntää on ollenkaan. Kuono on lyhyt ja terävä. Lorien suuret, hyvin lähellä toisiaan olevat silmät katsovat suoraan eteenpäin.

Lorien pääasiallista ravintoa ovat hedelmät ja hyönteiset. Lorit elävät melkein yksinomaan puissa, missä ne liikkuvat hitaasti ja varovasti, kuin jokaista askeltaan harkiten, mutta taitavasti ja varmoin ottein.

Lorit käyttävät käsiään kuin pihtejä, etusormi on yleensä surkastunut, joskus myös keskisormi, joten peukalo ja viidennen sormen tukema neljäs sormi toimivat pihtien kärkinä. Voimakkaat käsien ja jalkojen lihakset sekä erikoistunut raajojen verenkierto mahdollistavat väsymättömän roikkumisotteen.

Lorit riippuvat usein oksissa takaraajojensa varassa, etsiessään käsillään ruokaa. Päiväsaikaan ne nukkuvat hyvin syvää, melkein horrosmaista unta kiertyneenä kerälle johonkin puun onteloon.




Hidaslorilla on pituutta 38 cm ja painoa 600 - 685 g. Sillä on tuuhea turkki ja lyhyet raajat. Sen pää on pieni, mutta silmät ovat pään koon huomioiden erittäin suuret ja niiden ympärillä on tumma alue. Pienet korvat ovat suureksi osaksi tuuhean turkin peittämät.

Ruumis on paksu ja lyhyiden ja tanakoiden raajojen vuoksi kömpelön näköinen. Häntä on aivan surkastunut. Hidaslorin turkki on hyvin pehmeä, hieno ja tuuhea sekä verraten pitkäkarvainen, villaisen tuntuinen. Selkäpuolelta turkki on kellertävän ja punertavan ruskea, paikoin harmaaseen vivahtava, vatsapuolelta vaalea. Selän yli kulkee tumma juova, joka niskassa haarautuu kahtia.

Hidaslorin peukalo ja isovarvas kääntyvät muita sormia ja varpaita vastaan, mutta peukalo on hyvin pieni, isovarvas puolestaan valtavan suuri.



Videolla lemmikkinä oleva hidaslori napostelee banaania.

Kirkumista ja piipittämistä

Hidaslorin ääni on piipittävä. Kiukkuisena se kirkuu vihlovasti.

Ravinto

Hidaslorin ravintona ovat eläinravinto ja hedelmät, kukkien mesi, puiden mahla ja linnunmunat. Se on mieltynyt kaikkeen sellaiseen hitaasti liikkuvaan elävään, joka ei muille kelpaa. Erityisessä suosiossa ovat karvaiset toukat. Myös kaikenlainen pahanhajuinen ravinto tulee napostelluksi.

Lorien elimistö on sopeutunut vastustamaan erityisen hyvin voimakkaan makuisia vierasaineita, joiden avulla hyönteiset pyrkivät torjumaan syödyksi joutumista. Kun ruokavalio on tällainen, vikkelä ketteryys olisi tarpeeton ja jopa haitallinen ominaisuus.

Kun hidaslori näkee sopivan ruokapalan, vaikkapa ison hyönteisen, se lähestyy sitä äärimmäisen hitaasti, ojentaa kätensä ja nappaa saaliin niin nopeasti, ettei sellaista ketteryyttä osaisi tältä laiskimukselta odottaakaan!

Yöllä äänettömästi liikkuvaa hidasloria on suorastaan mahdotonta havaita, kun se etsii hedelmiä, hyönteisiä ja puiden mahlasta kovettuvaa hartsia ruoakseen.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Hidaslori elää Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Malesiassa, Indonesiassa ja Thaimaassa. Siellä sen elinympäristönä ovat sademetsät.

Lisääntyminen

Pesää ei hidaslori rakenna laisinkaan. Hidaslorin raskausaika kestää 6 kuukautta ja synnytys tapahtuu öiseen aikaan. Poikanen syntyy varsin kehittyneenä, silmät avoimina ja se osaa roikkua oksassa heti syntymänsä jälkeen. Pienenä poikanen jätetään usein itsekseen turvalliseen paikkaan, mutta pian se pystyy seuraamaan emoaan.

Hidaslorilla on yleensä yksi poikanen, mutta havaintoja kaksosistakin on tehty.

Myrkyllinen nisäkäs

Hidaslori on myrkyllinen nisäkäs, mikä nisäkkäiden parissa on varsin harvinaista. Se on todennäköisesti maailman suloisin myrkyllinen eläin. Ainutlaatuisen ja omituisen kädellisen myrkkypuremaa ei uskalla monikaan petoeläin uhmata. Aasialaisissa kansantaruissa hidasloria on pidetty myrkyllisenä eläimenä satojen vuosien ajan. Länsimainen tiede oli toista mieltä aina 1990-luvulle saakka, jolloin hidaslorin myrkyllisyys todettiin myös tieteellisesti.

Hidaslorin sylkeensä sekoittama erite ei ole niinkään myrkkyä, vaan äärimmäisen allergisoivaa. Hidaslorin purema on silti hyvin kivulias ja se saattaa pahimmillaan johtaa anafylaktiseen shokkiin ja kuolemaan. Hidaslorien puremien tiedetään aiheuttaneen ihmisissä halvaantumisia ja muita pysyviä vammoja. Vaikuttava aine muistuttaa läheisesti kissa-allergian aiheuttavaa Fe-dl -peptidiä.

Nurkkaan ahdistettuna hidaslori painaa kätensä kasvoilleen ja näyttää ihan siltä, kuin se pelkäisi suuresti. Tästä ei kuitenkaan ole laisinkaan kyse, vaan käsiensä suojissa se nuolee kainalossa olevan erikoistuneen hikirauhasen öljyistä eritettä. Tämän eritteen se sekoittaa sylkeensä, josta tulee näin vaarallista myrkkyä. Tällä seoksella se kuorruttaa etuhampaansa ja iskee sitten uhkaajaansa nopeasti kuin käärme.

Kun hidaslori on saanut isketyksi hampaansa kiinni kohteeseensa, se ei suinkaan heti irrottaudu, vaan jää roikkumaan kiinni kuin terrieri. Näin myrkyllisellä syljellä on enemmän aikaa imeytyä syvälle haavaan.

Hidaslorilla on hyvin notkea olemus, sillä on muihin nisäkkäisiin verrattuna ylimääräisiä nikamia. Kun tähän notkeuteen uhattuna yhdistyy varoittava sihinä, vaikuttaa se jo ihan kobralta ja viestii ympäristöönsä petoeläimille, että lähestyminen on vaarallista.

Tämän hidaslorin myrkyllisen eritteen käyttötarkoituksesta esitetään myös eriävä näkemys. Voi olla, että se on tarkoitettu vain lajin yksilöiden keskinäiseen hajuviestintään, sillä erite on hyvin voimakkaan hajuista. Myrkyllisyys voisi siten olla vain satunnainen sivutuote.

Nisäkäspedoista oranki syö säännöllisesti hidasloreja, eikä se näytä piittaavan myrkyistä vähääkään. Sivettien ja leopardikissojen nenien edestä hidaslorit sen sijaan tallustelevat näköjään täysin huolettomasti. Sen sijaan isot pedot, kuten tiikerit, puuleopardit ja malaijikarhut yrittävät heti lähteä pakosalle, jos niille esitellään hidaslorin myrkkysylkeen kostutettua vanutuppoa. Petolintuihin ja käärmeisiin hidaslorin myrkkypuolustus ei tehoa.

Hidaslori levittää myrkkysylkeään myös turkkiinsa ja poikasensa, jolla oma kainalorauhanen ei vielä toimi, turkkiin. Tämä pitää loisia turkista ilmeisen selvästi loitolla, sillä muihin kädellisiin verrattuna hidaslorin turkissa on ulkoloisia äärettömän vähän.

Vesipäästäinen on ainoa myrkyllinen nisäkäs, jonka voi tavata myös Suomessa luonnonoloissa. Puroissa ja joissa viihtyvän vesipäästäisen myrkyn väitetään tappavan sammakon muutamissa minuuteissa. Vesipäästäisen myrkky ei ole ihmiselle vaarallista, jollei satu olemaan juuri kyseiselle myrkylle allerginen.

Hidaslori laittomana lemmikkinä

Hidasloreja kaupitellaan eri puolilla maailmaa, pimeillä lemmikkieläinten markkinoilla myös lemmikiksi. Sellaiseksi ne ovat söpöytensä vuoksi hyvin haluttuja. Myrkyllisyytensä vuoksi lemmikkilorit käsitellään julmasti, ja niiden kampamaiset etuhampaat joko kiskotaan irti pihdeillä tai leikataan tyvestä poikki leikkurilla. Osa hidasloreista kuolee jo heti tämän käsittelyn aiheuttamaan shokkiin ja verenvuotoon ja osa niistä kuolee kuljetuslaatikoissa ympäri maailmaa.

Edellä mainittujen ja monien muidenkin syiden vuoksi hidaslorien pitäminen lemmikkieläimenä on äärimmäisen tuomittavaa. Ne eivät ole laisinkaan sopivia lemmikeiksi, vaikka niiden söpö ulkomuoto voisi antaa aihetta sellaiseen harhaluuloon. Laiton lemmikkikauppa on National Geographicin mukaan yksi tärkeimmistä syistä sille, että hidaslori on nykyään uhanalainen eläin.

Hidaslori pimeillä terveysmarkkinoilla

Hidasloreja ihminen tappaa myös perinteistä, noituuteen ja taikuuteen ja länsimaisen tieteen näkökulmasta huuhaahan perustuvaa, terveydellistä käyttöä varten. Siten luullaan sen turkin parantavan ihosairauksia, lihan epilepsiaa, astmaa ja vatsavaivoja, sekä silmien rakkausvaivoja.

Lähteet
*Eläinten maailma - Otava
*Maija Karala: Hidaslori ja myrkkyhampaiden mysteeri
*MTV Uutiset: Älä ota Thaimaan-lomalla kaverikuvaa YouTubesta tutun nappisilmän kanssa – söpöllä puoliapinalla on hengenvaarallinen salaisuus
*Luonnossa, Nisäkkäät - Weilin+Göös
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet - Weilin+Göös