Tikkojen heimo

Lahkossa tikkalinnut (Piciformes) on luokittelusta riippuen 3 – 6 heimoa. Yksi näistä heimoista on tikat (Picidae). Suomessa on tavattu yhdeksän tikkalintulajia, ja ne kaikki kuuluvat tähän tikkojen heimoon. Satunnaisia harhailijoita meillä ovat tammitikka ja vihertikka. Vakituisia pesijöitä ovat käpytikka, pikkutikka, valkoselkätikka, palokärki, käenpiika, pohjantikka ja harmaapäätikka.

Tikoille, erityisesti käenpiialle ja vihertikalle, on luonteenomaista erittäin pitkä kieli, jonka ne voivat ulottaa kauas nokan ulkopuolelle. Sillä ne saalistavat toukkia puun kätköistä. Tikkojen nokka on pitkä ja voimakas. Sopeutumisesta kapuilemiseen puiden rungoilla kertovat lyhyiden, mutta vahvojen koipien kaksi eteenpäin ja kaksi taaksepäin suuntautunutta varvasta. Hyvänä tukena on lyhyehkö, jäykkä pyrstö. Siivet ovat lyhyet ja pyöreäpäiset.

Tikat ilmoittavat läsnäolostaan rummuttamalla. Niiden aivoissa on eräänlainen iskunvaimennus, estämässä tikkoja saamasta aivotärähdystä, niiden rummuttaessa nopeasti kovaan puuhun. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen rummutussarjansa, josta lajit on melko helppo erottaa toisistaan.

Tikat ovat erikoistuneet lähes pelkästään puussa tai pikemminkin puun sisällä elävien hyönteisten pyydystämiseen.

Tikkojen voimakkaan aaltomaisessa lennossa vuorottelevat nopeat siiveniskut ja lyhyet liidot siivet supussa. Tikat kovertavat yleensä itse pesäkolonsa. Sukupuolet voidaan helposti erottaa toisistaan. Lajit ovat lähinnä paikkalintuja.

Harmaapäätikka (Picus canus)

Harmaapäätikalla on pituutta noin 27 – 32 cm ja painoa 130 – 180 grammaa. Kooltaan se on siten jonkin verran valkoselkätikkaa kookkaampi, mutta selvästi pienempi kuin vihertikka, jota se väriensä puolesta muistuttaa.

Harmaapäätikan pää ja kaula ovat harmaat. Silmät ovat punaruskeat. Lintu on selkäpuolelta sammalenvihreä ja vatsapuolelta harmaa. Tärkeimmät tuntomerkit ovat koiraan pieni, punainen otsalaikku, joka naaraalta tyystin puuttuu - ja hyvin kapea, musta viiksi- ja ohjasjuova.

Juuri pään punaisesta ja mustasta harmaapäätikka ja vihertikka on helpointa erottaa toisistaan. Erona värityksessä on se, että vihertikalla koko päälaki on punainen ja naama leveälti musta leveän viiksijuovan ja silmän ympäryksen ansiosta.

Harmaapäätikka ei ole yhtä värikäs, kuin vihertikka. Sen sävyt ovat hillitympiä. Sillä on myös selvästi ohuempi nokka, kuin vihertikalla. Koko harmaapäätikan olemus on ylipäätään hennompi, hienostuneempi ja jotenkin tasapainoisempi, kuin vihertikan. Harmaapäätikan olemusta kuvataan myös hieman käenpiikamaiseksi.

Nuori lintu on yleisväriltään vaaleampi, alta hienosti poikkijuovainen.

Harmaapäätikka on arka lintu, eikä sitä helposti pääse näkemään. Se viettää hyvin piilottelevaa ja hiljaista elämää. Se joko pakenee, tai kiertää puunrunkoa aina vastakkaiselle puolelle, kuin havainnoitsija - ja korkeintaan kurkkii puunrungon takaa.

Helpoimmin harmaapäätikan voi päästä näkemään talvella, jolloin se vierailee mielellään ruokintapaikalla, jos sille on asetettu tarjolle talia. Muulloin harmaapäätikan havaitsee parhaiten soidinaikaan huhti-toukokuussa kauas kuuluvasta, haikeasta keväthuudosta.



Harmaapäätikka, naaras. Naaraalla ei ole päässään laisinkaan punaista.

Haikeaa viheltelyä ja reipasta rummutusta

Harmaapäätikan kutsuääni on vaimea kjyk - se tuo mieleen lähinnä valkoselkätikan.

Keväinen soidinhuuto on tunnusomaisesti loppua kohden laskeva, haikean kaunis, surumielinen ja lähes huilumainen kyyk-kyyk-kyk-ky vihellyssarja. Sitä voi uudestaan kuulla jälleen syksyllä. Vihellys on ihmisenkin toimesta helposti matkittavissa ja lintu vastaa siihen. Harmaapäätikalla on myös erilaisia narisevia ja vikiseviä ääniä.

Keväällä harmaapäätikka myös rummuttaa kuuluvasti. Harmaapäätikka rummuttaa useammin, kuin vihertikka ja sen ilmoille loihtima, peltirumpumainen pärinä on nopea ja melkoisen pitkä, sekunnin pari. Rummutus sekä alkaa että loppuu hyvin äkkinäisesti ja se muistuttaa jonkin verran pohjantikan rummutusta.

Ravinto

Harmaapäätikan pääravintona ovat etupäässä muurahaiset ja niiden munat ja toukat, mutta myös muut hyönteiset. Niinpä se etsiikin ruokaa melkein useammin maasta kuin puusta. Harmaapäätikka tutkii usein maatuvia puunrunkoja ja kantoja, poimiessaan ravintohyönteisiä irronneen kaarnan alta tai kaarnanrakosista.

Syksyisin ravintona ovat pihlajanmarjat ja talvella jopa siemenet. Talvisin harmaapäätikka vierailee myös pihojen ruokintapaikoilla ja se on mieltynyt erityisesti taliin.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Euroopassa elävä harmaapäätikka on Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Se on maassamme harvalukuinen, etenkin etelän lehtometsien ja suuria haapoja kasvavien metsien laji, mutta pesimähavaintoja on Pohjois-Suomea myöten. Suomen parimäärä on noin 3 000 – 4 000.

Harmaapäätikka on pesimäympäristönsä suhteen hyvin vaativainen. Kelpaavia ovat vanhat lehtimetsät, joissa kasvaa haapoja ja jalopuita.

Lisääntyminen

Keväällä voi nähdä, kuinka koiras ajaa reviirillään takaa naarasta, lentäen huomiota herättävän räpyttelevästi.

Harmaapäätikka kovertaa pesäkolonsa metsäaukean laitaan, yleensä haapaan, mutta myös koivuun, leppään ja jopa mäntyynkin. Jos puu on jokin muu, kuin haapa, se on yleensä jonkin verran laho. Lintu munii toukokuun alussa 6 - 7 valkoista munaa, joita emot hautovat 17 - 18 vrk. Koiras hautoo öisin, naaras pääasiassa päivisin.

Kumpikin emo ruokkii pari kertaa tunnissa poikasia, jotka saavuttavat lentokyvyn 23 - 27 vrk:n ikäisinä. Tämän jälkeen pysyy pesye vielä yhdessä ja emot ruokkivat poikasia vielä parin viikon ajan. Pesyeitä on vuodessa yksi.

Muutto

Harmaapäätikka on paikkalintu, joka voi vaellellakin syksyisin ja talvisin laajalti, ulkosaaristoa myöten.

Lähteet
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat