Lokkien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo lokit (Laridae). Uudemman jaottelun mukaan varsinaiset lokit on yksi lokkien Laridae-heimon kolmesta alaheimosta (Larinae).

Suomessa pesiviä lokkeja ovat merilokki, selkälokki, harmaalokki, kalalokki, naurulokki ja pikkulokki.

Lokit ovat pitkäsiipisiä merenrannikoiden ja järvien lintuja. Niillä on leveämmät ja tylpemmät siivet kuin tiiroilla, ja lento on raskaampaa ja hitaampaa. Erityisesti isot lokit ovat hyviä purjelentäjiä. Lokit lentävät muuttomatkoilla usein auroissa. Useimmat lokit ovat kookkaita lintuja ja vain muutamat lajit pieniä. Näiden rakenteeltaan tukevahkojen lintujen siivet ovat pitkät ja tavallisesti teräväkärkiset.

Lokkien nokka on voimakas ja kärjestään koukkupäinen; monilla suuremmilla lajeilla on punainen täplä alanokassa. Räpyläjalkaiset koivet ovat pidemmät, kuin tiiroilla. Useimmat lajeista ovat valkeita, vain selkä ja siiven yläpuolet ovat harmaat tai mustat. Joillakin lajeilla on kesäpuvussa musta pää. Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaiset.

Lokkien äänet ovat voimakkaita kaklatuksia ja huutoa sekä käheää rääkymistä. Lokit ovat lähes kaikkiruokaisia ja ne syövät usein myös jätteitä.

Harmaalokki (Larus argentatus)

"Harmaalokki on tunnettu Suomessa useilla nimillä. Niitä olivat loue tai louve (Ii, Hailuoto), koppaloue tai siikaloue (Oulu ja Hailuoto), kajava, kaija, moosa (mm. Rovaniemi), ja truutti (Uusikaupunki). Historiallisia nimiä ovat olleet merikana (Renvall, 1826) ja harmaalokki Lönnrot,1861)."

Harmaalokki muistuttaa väritykseltään kalalokkia, mutta on tätä huomattavasti suurempi ja kulmikkaampi. Harmaalokki on tavallisin kookas lokkimme. Se on pitkä ja kapeasiipinen. Harmaalokilla on pituutta 54 – 65 cm, siipien kärkiväliä 123 – 148 cm ja painoa 600 – 1 700 g. Koiras on selvästi naarasta kookkaampi.

Selkä ja siiven yläpinta ovat vaalean siniharmaat. Siiven kärjen mustassa alueessa on valkeat täplät. Pää, rinta, kaula ja vatsapuoli ovat valkeat. Pää ja kaula ovat talvipuvussa ruskeiden viirutäplien kirjailemat.

Tavallisesti koivet ovat vaaleanpunaiset, mutta pääasiassa soilla asuvalla alalajilla ne ovat keltaiset. Luisu otsa ja keltaiset silmät tekevät harmaalokista karskin näköisen.

Nuoret ja esiaikuiset linnut ovat harmaan- tai ruskeankirjavia, täplikkäitä ja viiruisia, niillä on tumma nokka ja tummat silmät ja koivet. Eri ikäkausina harmaalokin puku saa erilaisia värityksiä ja suuren yksilöllisen vaihtelun vuoksi ei iän määritys sen avulla ole aina mahdollista. Kun harmaalokki nuoruusvaiheissaan on höyhenpuvultaan vaihteleva, ja yksityiskohdat ovat samanlaisia joidenkin muidenkin lokkilajien kanssa, on se tunnistuksen kannalta hyvin haastava lintulaji.

Harmaalokin voi usein nähdä liitelemässä ojennetuin siivin nousevissa ilmavirtauksissa, rannoilla ja satamissa. Matkalennossa siiveniskut ovat rauhallisia ja ne vuorottelevat liitojen kanssa.



Harmaalokki on monipuolisin ja sopeutuvin isoista lokeistamme. Se on alkuaan pesinyt ulkosaaristossa ja soilla, mutta nykyään sen tapaa kaikkialta saaristostamme sekä hyvin monilta sisävesiltä.

Kaklatusta

Erityisesti oesimäpaikoilla harmaalokki on äänekäs lintu. Sillä on kimeä kiao-huuto ja kaklattava ääni kla-kla-kla. Sitä se ääntelee usein kaula ja pää eteentyönnettyinä. Nuorten harmalokkien äänet ovat väräjäviä, kimakoita kiljaisuja.



Harmaalokilla on jykevä, keltainen nokka, jonka alareunaa koristaa punainen täplä. Poikaset nokkivat tätä punaista täplää, saadakseen emon oksentamaan ruoka-annoksen. Tunnettu eläinten käyttäytymisen tutkija ja Nobelin palkinnon saaja Niko Tinbergen osoitti 1940-luvulla tekemillään kokeilla, että täplällä on poikasten ruokinnassa keskeinen merkitys. Kun lokkiemo tulee pesälle ja ojentaa päänsä poikasia kohti, nämä alkavat nokkia alanokan punaista täplää, jolloin emo oksentaa kuvustaan ravintoa kalliolle tai maahan, mistä se sitten syöttää poikasia.

Ravinto

Harmaalokki on hyötynyt suuresti ihmisestä. Se laskeutuu joskus suurissakin parvissa kaatopaikoille, toreille, kalasatamiin, kalastusalusten luo, kalankasvattamoille, minkkifarmeille tai mihin tahansa, missä jätteiden käsittely on avointa. Esimerkiksi Helsingin kauppatorilla käyvistä lokeista valtaosa on harmaalokkeja. Näiltä paikoilta harmaalokki löytää ravintoa, eli syömäkelpoista talous- ja kalastusjätettä, se on kaikkiruokainen. Se on ravinnon haussaan muiden lokkien lailla hyvin kekseliäs ja myös joustava.

Ravintoon kuuluvat makkaranpalat, kalat ja kalanperkeet, erityisesti sorsalintujen poikaset, linnunmunat, haaskat, simpukat ja vilja. Myös kannibalismia esiintyy. Jotkut harmaalokit osaavat pyytää mereltä saapuvia aikuisiakin lintuja, jotka ovat muuttolennon jälkeen heikentyneessä tilassa.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomen harmaalokkikannan arvioidaan nykyään olevan noin 30 000 paria. Harmaalokki on kuitenkin luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi vuodesta 2019 lähtien. Syynä tähän on yksilöiden merkittävä väheneminen.

Harmaalokki elää ja pesii meren saaristo- ja rannikkoalueella, sekä sisämaassa järvialuiella ja soilla.




Harmaalokki poikasineen.



Kuukauden ikäinen harmaalokin poikanen. Ihmisen lähestyessä, emot varoittavat hälytyshuudolla ka-ka-ka-ka. Tämän äänen kuullessaan poikaset piiloutuvat tai painautuvat - suojaväriinsä luottaen - luukkumattomiksi maata vasten. Sitten emot aloittavat hyökkäykset kohti tulijaa ja lentävät niin läheltä, että rauhanhäiritsijän on kyyristyttävä ja poistuttava paikalta.

Lisääntyminen

Harmaalokki pesii sekä yksittäisparein että yhdyskunnittain rannikoilla, järvillä ja soilla. Yhdyskunnissa pesii usein jotakin sorsalintuja, etenkin haahkoja, jotka saavat suojaa lokeilta.

Suotuisa pesimäsaari on melko korkea ja pieni, kallioinen ja puuton. Joskus pesimäsaari voi olla myös metsäinen. Pesintä voi tapahtua myös avosoilla.

Kuivista heinistä kyhätty, avoimella mättäällä tai paljaalla kalliolla sijaitseva pesämalja on melko suuri. Molemmat emot rakentavat pesän. Munia pesään ilmestyy huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 2 - 3 ja niitä haudotaan molempien emojen voimin 20 - 30 vrk. Haudonnasta vapaavuorossa oleva emo pitää vahtia kivellä tai kallionlaella. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti.

2 - 3 päivää kuoriutumisensa jälkeen poikaset jättävät pesän ja lentokykyisiä ne ovat 35 - 40 päivän ikäisinä. Harmaalokki on pariuskollinen tavallisesti koko ikänsä. Harmaalokki, kuten meri- ja selkälokkikin, tulee sukukypsäksi vasta 3 - 4 vuoden iässä.

Muutto

Muuttavat harmaalokit saapuvat varhain maaliskuussa merenrannikolle ja järvillekin jo huhtikuun alkupuolella. Saapuvat linnut lentävät komeina auroina, joita voi erehtyä luulemaan kurkiauroiksi ja muutto jatkuu aina pesimäkauden alkuun asti.

Syysmuutto alkaa elo-syyskuun vaihteessa ja jatkuu pitkälle lokakuuhun. Osa harmaalokeista pysyttelee maamme vesialueilla aina jäiden tuloon saakka ja osa jää talvehtimaankin tänne, etelärannikkomme kaupunkeihin ja satamiin. Ankarina talvina nekin vetäytyvät hieman etelämmäksi. Poismuuttaneet viettävät talvensa Itämeren ja Pohjanmeren piirissä.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat