Haikaroiden heimo

Haikarat kehittyivät omaksi ryhmäksi hyvin varhain - fossiileja on jo varhaiseoseenin ajalta 55 miljoonaa vuotta sitten.

Pelikaanilintujen (Pelecaniformes) lahkossa on heimo haikarat (Ardeidae). Heimon lajit ovat keskikokoisia tai suuria, pitkäkoipisia ja -kaulaisia, kahlailevia lintuja, joilla on tikarimainen nokka. Haikaroiden heimoon kuuluu 64 lajia. Suomessa vakituisesti pesiviä haikaroita on vain kaksi, kaulushaikara ja harmaahaikara. Useimmat Euroopassa pesivät haikarat on kuitenkin tavattu Pohjoismaissa. Useimpien lajien koiraat ja naaraat eivät puvun perusteella eroa toisistaan. Haikaroiden lentokuva on luonteenomainen - ne asettavat lentäessään kaulan mutkalle.

Harmaahaikara (Ardea cinerea)

"Harmaahaikara on pitkäkaulainen tikarinokka, joka ei juurikaan näytä piittaavan ympäristöstään, kun se silmät puoliummessa ja pää syvällä hartioiden välissä seisoo yhdellä jalalla vesirajassa. Mutta pienen pienikin värähdys vedenkalvossa saa sen iskemään salamannopeasti kohti kalaa, joka on varomattomasti uinut sen ulottuville. Kätevästi kala kääntyy nokassa ja kohta se soljuu haikaran nieluun pää edelllä. Yhtä nopeasti harmaahaikara reagoi rantaruohikossa rapistelevaan myyrään tai lähelle loikkivaan sammakkoon. Harmaahaikaralla on kaksi erilaista pyyntitapaa: se joko odottaa hiljaa paikallaan tai kahlaa rantavedessä kaula pitkänä ja on joka hetki valmiina iskemään. Harmaahaikaraa auttaa saalistustoimissa sen loputon kärsivällisyys."

Värityksensä, muotonsa ja kokonsa vuoksi harmaahaikaraa voi tuskin sekoittaa muihin suomalaisiin lintulajeihin kuin kurkeen. Harmaahaikaralla on pituutta kaula pitkänä 84 - 102 cm, sillä on painoa 1,6 kg ja sen siipien kärkiväli on 175 – 195 cm. Se on kookas mutta silti selvästi kurkea hieman pienempi, sekä pitkäkaulainen ja -koipinen lintu. Harmaahaikaran pää, kaula ja vatsapuoli ovat valkoiset ja selkäpuoli siniharmaa. Silmän takaa niskaan ulottuva, musta juova päättyy roikkuvana niskatöyhtönä.

Kaulassa on mustaa kuviointia, istuvan linnun siiventaipeessa näkyy musta laikku ja vatsan sivut ovat samoin mustat. Rintahöyhenet ovat pidentyneet ja pesimäpuvussa roikkuu hartioilta pitkiä, valkoisia koristehöyheniä. Nokka ja silmät ovat keltaiset, koivet ruskehtavat.

Nuori lintu on aikuista harmaampi, mm. päälaki on harmaa. Kaulan kuviointi on ruskehtavaa ja koristehöyhenet puuttuvat hartioilta ja niskasta. Nokka alkaa kellastua toisena elinvuotena ja seuraavana syksynä on puku saanut aikuisen linnun puhtaan sävyn.

Harmaahaikaran lentokuvio on heimon lajeille tunnusomainen. Kaula on S-muodossa syvällä hartioiden välissä, suoriksi ojennetut koivet ulottuvat kauas pyrstön kärjen taakse ja siivet ovat voimakkaan kuperat. Lintu kauhoo lennossa raskaan petomaisesti ja hieman löysästi. Siivet taipuvat tällöin kuuppamaisesti alas.

Lennossa harmaahaikaran siiven päällyställe muodostuu voimakas kontrasti mustista siipisulista ja harmaista peitinhöyhenistä. Siiven alapinta on tummemman harmaa. Kohtisuoraan lähestyvän haikaran siiven etureunassa näkyy valkoista kuviointia, selvimmin siiventaipeen tienoilla. Nuorella linnulla edellä mainittu tuntomerkki on epäselvempi.

Kaukaa edestä nähtynä lintu voi muistuttaa hiukan merikotkaa tai paremminkin kalasääskeä. Mutta linnun tullessa lähemmäksi, huomaa poikkeuksellisen kuperat siivet ja harmaan värin, joista lajinmääritys onkin helppo tehdä.

Rumia rääkäisyjä, röyhtäilyjä ja raakkumista

Harmaahaikaran lentoääni on ruma, käheä rääkäisy kräk. Se tuo mieleen lähinnä räyskän. Saman äänen voi kuulla myös pesimäpaikalla. Pesimäaikana kuuluu myös erilaisia nenäsointisia, röyhtäileviä ja raakkuvia ääniä.

Ravinto

Harmaahaikara etsii ravintoaan matalilla rannoilla, niityillä ja pelloilla. Ravintona ovat pääasiassa kalat, mutta myös sammakkoeläimet, käärmeet, myyrät, hyönteiset, nilviäiset, madot ja äyriäiset - sekä harvoin linnut.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa harmaahaikara pesii harvinaisena maan eteläosissa. Suomen kanta oli 1990-luvun lopulla yli 100 paria, ja se kasvaa vähitellen. Vuoden 2011 kannanarvio on 700 - 1 000 paria.

Harmaahaikara viihtyy yksittäisparein vanhoissa havumetsissä matalien, ruovikkoreunaisten vesien rannoilla ja kosteikoissa. Se voi pesiä myös pesimäyhdyskuntina. Loppukesällä harmaahaikaroita voidaan nähdä merten ja järvien ruovikkoisilla rannoilla ja lahdilla. Lajin näkeminen on muutenkin kohtuullisen helppoa, sillä pesimättömät yksilöt kiertelevät laajalti kesästä myöhäissyksyyn. Harmaahaikaran voi tavoittaa silmiinsä maasta, puusta ja ilmasta.

Lisääntyminen

Pariside harmaahaikaroilla kestää vain yhden pesimäkauden ja moniavioisuuttakin esiintyy. Harmaahaikara tekee pesänsä korkealle puuhun mutta se pesii myös maassa. Suuri ja laakea pesä on koottu sormenpaksuisista oksista, risuista, ruohosta ja sananjaloista. Samaa pesäpaikkaa käytetään vuodesta toiseen, mikäli pesintä ei häiriinny. Kumpikin puoliso osallistuu pesän rakentamiseen, haudontaan ja jälkeläisten hoivaamiseen.

Toukokuussa naaras pyöräyttää pesään 4 - 5 himmeän sinivihreää munaa. Haudonta kestää 25 - 28 vrk ja se alkaa heti ensimmäisestä munasta, petolintujen tapaan. Kuukauden vanhoina alkavat poikaset kokeilla siipiensä kantavuutta pesän lähimaastossa. Täyden lentokyvyn ne saavuttavat 8 - 9 viikon ikäisinä. Harmaahaikaralla on yksi pesye vuodessa.

Harmaahaikaran pesälle kapuavan lintututkijan on syytä olla hyvin varustautunut, sillä poikaset voivat terävillä nokillaan puolustautuessaan iskeä salamannopeasti tunkeilijaa suoraan silmiin, joihin iskut nimenomaan kohdistuvat.

Muutto

Ensimmäisen harmaahaikarat voivat saapua maahamme keväällä jo maaliskuun puolella. Varsinainen muutto on huhti-toukokuun vaihteessa. Heinä-elokuussa saapuvat ruovikoitamme kiertävät, etelämpänä syntyneet harmaahaikarat. Tuhansia Itämeren eteläpuolella syntyneitä haikaroita lentää loppukesäksi Etelä-Suomen reheväkasvuisille meren- ja järvenrannoille ennen varsinaista syysmuuttoa. Näihin aikoihin voi vilkkaimmilla paikoilla nähdä useampia kymmeniä haikaroita.

Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa ja se päättyy viivyttelijöiden myötä viimeistään marras-joulukuun vaihteessa. Kaulushaikarasta poiketen harmaahaikara on päivämuuttaja. Talvehtiminen tapahtuu Keski- ja Etelä-Euroopassa. Pieni osa muuttaa trooppiseen Afrikkaan.

Lähteet
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat