Harjalintujen heimo

Harjalintu kuuluu harjalintujen heimoon (Upupidae), joka puolestaan kuuluu lahkoon sarvinokkalinnut (Bucerotiformes). Harjalintu on heimonsa ainut laji, mutta sillä on kymmenkunta alalajia eri puolilla maailmaa.

Harjalintu (Upupa epops)

Harjalintu saa nimensä sen päälaella olevasta töyhdöstä, jonka höyhenet ovat pitkät ja mustakärkiset. Hermostuessaan lintu kohottaa höyhenet ylös viuhkamaiseksi töyhdöksi.

Harjalintu on hieman rastasta isompi, kirjava lintu, jolla on leveät, pyöreäpäiset siivet. Harjalinnulla on pituutta 25–30 senttimetriä ja sen siipien kärkiväli on 44–48 senttimetriä. Sillä on kuovimaisesti alaspäin taipunut, pitkä ja ohut nokka. Sen ruumiin väritys on hailakan oranssinvärinen. Naaras on sävyltään ruskeampi, koiras punertavampi. Naaraalla on lyhyempi nokka. Nuori lintu muistuttaa naarasta.

Harjalintu. - Kuva Copyright © Hari K Patibanda - Creative Commons.

Lentävän harjalinnun tunnistaa helposti, jollei muutenkin, niin myös siipien ja pyrstön mustavalkoisesta kuvioinnista. Sen siiveniskut ovat matalia ja hitaita. Harjalintu tekee lennossa miltei perhosmaisen vaikutelman. Sen yllättäen lennossa pihapiirissä nähdessään voi ihan hätkähtää, kun se rastaan kokoisena siivet lepattaen lentää kuin jättiläisperhonen. Laskeutuessaan se vielä kaiken lisäksi läväyttää levälleen päätään intiaanipäähineen lailla koristavan höyhenviuhkan.

Ravinto

Harjalintu ruokailee maassa. Se syö enimmäkseen hyönteisiä, mutta myös hämähäkkejä, etanoita, kastematoja, sisiliskoja ja muita pikkueläimiä.

Äänet

Harjalinnun soidinhuuto on kolmitavuinen, kumea, nopea ja ontto "pu-vu-vu". Sitä kuvataan helmipöllömäiseksi tai käen kukuntaa muistuttavaksi ja se voidaan kirjoittaen kuvailla myös näin: "po-po-po-po". Harjalinnun muita ääniä ovat kuorsaava "terr" ja varismainen kirkuna "ssharr".

Levinneisyys ja elinympäristöt

Harjalintua tavataan maassamme vain satunnaisesti. Useimmat havainnot tehdään huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa.

Harjalinnut viettävät suuren osan ajastaan maassa ravintoa etsien, mutta ne nukkuvat puissa. Ne viihtyvät avomailla, mieluiten kosteilla niityillä, joilla on karjan lantaa.

Lisääntyminen

Suomessa harjalintu on tiettävästi pesinyt vain yhden ainoan kerran. Lajista on silti tehty havaintoja maassamme sadoittain.

Varovainen harjalintu ei helposti paljasta pesänsä sijaintia. Pesä voi olla kiviaidassa, rakennuksen perustuksissa, ontossa puussa tai vanhassa tikankolossa. Toukokuussa harjalintu munii pesäänsä 5 - 8 oliivinkeltaista tai harmaanvihreää, yleensä täplätöntä munaa. Naaras hautoo 16 - 19 vrk ja koiras kantaa ravintoa pesälle.

Kumpikin emo ruokkii 20 - 27 vrk:n ikäisinä lentokykyisiksi tulevia poikasia. Poikasten kita on monien varpuslintujen tavoin kirkkaanvärinen. Tämä helpottaa ruokkimista pimeissä pesäkoloissa.

Muutto

Harjalinnut saapuvat maahamme huhti-toukokuussa ja muuttavat syksyllä takaisin Afrikan pohjoisosiin ja päiväntasaajalle. Pitkä syysmuuttokausi kestää elokuusta lokakuulle. Harjalintu on päivämuuttaja.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat