Valkokankaan taikaa

Puhutaan valkokankaan taikavoimasta ja siitä, miten elokuva vie katsojat mukanaan. Elokuvasta sanotaan, että se on kiihottavin ja yleisönsä vangitsevin taidemuoto. Siegfried Kracauer on sattuvasti sanonut, että elokuvissakävijä on kuin hypnotisoitu ihminen.

Tähtinäyttelijöitä ja filmitähtiä

Koululaiskieli on taipuvainen nimittämään jokaista elokuvanäyttelijää tähdeksi, mutta se on yleistys, joka ei suinkaan vastaa todellisia olosuhteita. Näyttelijä on tähti ja elokuvanäyttelijä filmitähti vain silloin, jos yleisö kelpuuttaa hänet suosikikseen, ihailee ja jopa palvoo häntä, ei muuten.

Aikaisemmin filmitähtien asema määrittyi sen mukaan, kuinka paljon he saivat viikoittain ihailijapostia. Sitä pidettiin kauan varmana merkkinä, kunnes huomattiin, että ihailupostin lähettäjien keski-ikä oli vain 10 - 13 vuotta. Sehän ei tietenkään voinut antaa täyttä varmuutta filmitähden suosiosta silloin, kun elokuva oli suunnattu aikuisille. Sen jälkeen onkin turvauduttu gallup-kyselyihin. (Filmitähteyden määrittelyä vuonna 1966 WSOY:n teossarjassa Tiedon portaat).

Suomalaisen elokuvan naispuolisia filmitähtiä

Elina Pohjanpää. - Kuva Copyright © Kultaomena - All Rights Reserved. - Näyttelijä, joka oli 1950- ja 60-luvuilla suosituimpia suomalaisia filmitähtiä ja esiintyi muun muassa Fennada-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa. Pohjanpää näytteli kaikkiaan 28 elokuvassa. 1950- ja 1960-luvuilla hän teki monipuolisia päärooleja, myöhemmin lähinnä sivuosia äiteinä tai vaimoina. Pohjanpää oli Elokuva-Aitta -lehden äänestyksessä suosituin suomalaisen elokuvan naisnäyttelijä vuosina 1957–1960. Hän teki myös 40 vuotta kestäneen uran Helsingin kaupunginteatterissa.



Ansa Ikonen. - Kuva Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Elokuva- ja teatterinäyttelijä sekä yksi suomalaisen elokuvan kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä. Ikosen päätyö oli teatterissa, mutta hänet tunnetaan ennen kaikkea elokuvarooleistaan. Hänellä oli pääosa tai merkittävä sivuosa 40 elokuvassa vuosina 1935–1961. Suomen Kansallisteatteriin hän oli kiinnitetty 1935–1978. Ansa Ikosen elokuvia ovat mm. Kaikki rakastavat 1935, Olenko minä tullut haaremiin 1938, Kulkurin valssi 1941, Laitakaupungin laulu 1948, Tyttö kuunsillalta 1953, Rakas lurjus 1955.



Lea Joutseno. - Kuva Copyright © Elonet - Creative Commons. - Elokuvanäyttelijä ja kielenkääntäjä, joka tuli kuuluisaksi 1940-luvun vaaleana ja älykkäänä elokuvakomediennena sekä ohjaaja Valentin Vaalan luottonäyttelijänä. Hänen räiskyvänpirteä ja suorasukainen luonteensa loi viihdettä toisen maailmansodan, vaaran vuosien ja pula-ajan suomalaisille. Joutseno tulkitsi elokuvissaan niin kutsuttuja flapper-hahmoja, moderneja ja optimistisia naistyyppejä. Lea Joutseno näytteli naispääosan yhdeksässä elokuvassa vuosina 1941–1948. Useimmat olivat komedioita ja kahta lukuun ottamatta Valentin Vaalan ohjaamia.



Irja Kuusla. - Kuvassa yllä keskellä. - Näyttelijä, joka esiintyi pitkän uransa aikana yli sadassa elokuvassa. Hänet muistetaan mm. Pekka Puupää -elokuvien Mattsonskana. Kuusla tunnettiin usein vanhan rouvan roolissa. Kuuslan ensimmäinen elokuva oli VMV 6 ja viimeinen oli Spede Pasasen elokuva Kahdeksas veljes, jossa hän esitti lehtimyyjää.



Sylvi Palo. - Kuvaaja Aarne Pietinen vuonna 1938 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä, joka muistetaan etenkin Suomen Kansallisteatterin pitkäaikaisena näyttelijänä. Teatteriuran lisäksi Sylvi Palo oli mukana kaikkiaan 14 suomalaisessa elokuvassa. Palolla oli myös muutamia isompia rooleja, joista mainittakoon Suurin voitto (1944). Hän näytteli myös elokuvissa Ja alla oli tulinen järvi (1937) sekä Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Palon viimeinen elokuva oli Silmät hämärässä vuodelta 1952.



Pia Hattara. - Kuvaaja Salme Simanainen vuonna 1962 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä, joka tuli tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa. Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988 ja parissa lyhytelokuvassa. Hänet nähtiin useissa Aarne Tarkaksen ja Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Pia Hattaran muistamme erityisesti hunajaäänisenä sentraalisantrana, jota virkaa hän filmeissään esitti paremmin kuin kukaan muu koskaan on esittänyt. Hän ei koskaan salakuunnellut puheluja tai juoruillut niiden sisällöistä - paitsi silloin, kun oli pakko.

Regina Linnanheimo. - Kuva vuonna 1941 Copyright © Elonet - Creative Commons. - Elokuvanäyttelijä ja -käsikirjoittaja. Regina Linnanheimo oli yksi suomalaisen elokuvan kultakauden tähdistä ja kuului niihin aikansa harvoihin elokuvanäyttelijöihin, joilta puuttui teatteritausta. Linnanheimo erikoistui romanttis-historiallisiin puku- ja melodraamoihin. Hänen tunnettuja elokuviaan ovat muun muassa epookkiromanssit Kaivopuiston kaunis Regina, Kulkurin valssi ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Näyttelijäntyön ohella Linnanheimo käsikirjoitti useita Teuvo Tulion elokuvia ja esiintyi myös niiden pääosissa. Hän lopetti elokuvauransa vuonna 1956 ja työskenteli sen jälkeen kielenkääntäjänä Yleisradiossa nimellä Regina Mörner.



Emmi Jurkka. - Kuvaaja Helge Heinonen vuonna 1979 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka näytteli lähes 40 elokuvassa. Hänen elokuvatyönsä olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta lähinnä pienehköjä sivuosia. Jurkan elokuvaura alkoi lastenhoitajan osalla mykkäelokuvassa Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921). Kymmenen vuotta myöhemmin hän näytteli äänielokuvassa Sano se suomeksi. Elokuvasta on säilynyt vain jokunen leikkauspoisto. Vuonna 1935 Jurkka teki Kyllikki Mattlerin osan Valentin Vaalan komediassa Kun isä tahtoo. Myöhemmin hän näytteli sivurooleja useissa Vaalan elokuvissa. Lisäksi hän näytteli parissa entisen puolisonsa Eino Jurkan ohjaamassa teoksessa ja poikansa Sakari Jurkan ohjaamassa elokuvassa Helunan häämatka (1955). Emmi Jurkka näytteli valkokankaalla useaan otteeseen myös Lasse Pöystin, Toivo Särkän, Aarne Tarkaksen ja Jack Witikan ohjauksessa. Vuonna 1949 Jurkka sai hyvät arviot suorituksestaan rouva Kolkkulana harvoin esitetyssä komediaelokuvassa Keittiökavaljeerit.

Elokuvatöiden suhteen Jurkan aktiivisimpia aikoja olivat toisen maailmansodan vuodet ja 1950-luvun puoliväli. Vaikka Jurkka ei juuri näytellyt elokuvien pääosissa, hänen roolinsa olivat varsin monipuolisia. Hän näytteli vahvoja kansannaisten osia niin draamoissa kuin komedioissakin. Tunnetuimpia ovat Hilda Husson rooli Erik Blombergin elokuvassa Kun on tunteet (1954) ja tupakkakauppiaan rooli Tarkaksen elokuvassa Jokin ihmisessä (1956). Jorma Nortimon farssielokuvassa Oi, muistatkos... (1954) Jurkalla oli pääosa Emma Mäkisenä. Jurkan ainoaksi värielokuvaksi ja samalla viimeiseksi elokuvaksi jäi taiteellisilta ansioiltaan köykäinen Iloinen Linnanmäki, joka kuvattiin kesällä 1960.



Eeva-Kaarina Volanen. - Kuvaaja Salme Simanainen vuonna 1962 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä, joka oli ennen kaikkea pääroolien näyttelijä komediallisissa ja romanttisissa, usein menneisyyteen sijoittuvissa elokuvissa. Valkokankaalla Volanen kanssanäyttelijöineen seikkaili muun muassa 1790-luvun Turussa, 1860-luvun Kuorevedellä ja 1890-luvun Helsingissä. Vaikka Volanen sai neljä Jussi-palkintoa, hän ei arvostanut elokuvauraansa järin korkealle, eikä hän maininnut elokuvaroolejaan näyttelijämatrikkeleissa. Hänen elokuviaan ovat mm. Toukokuun taika, Katupeilin takana, Katarina kaunis leski, Kesäillan valssi, Kun on tunteet ja Musta rakkaus.



Anneli Sauli. - Kuva vuonna 1956 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Elokuvanäyttelijänä työskennelleen Saulin ensimmäinen rooli oli nuoren tytön osa elokuvassa Me tulemme taas vuonna 1953, ja läpimurtonsa suureksi tähdeksi hän teki samana vuonna elokuvan Hilja – maitotyttö nimiosassa. Sauli on esiintynyt noin 40 elokuvassa, joista kymmenen hän teki Saksassa nimellä Ann Savo. Naispääosia hänellä on ollut Suomessa yli kymmenen.



Eija Karipää. - Kuvaaja Aarne Pietinen vuonna 1943 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Hän kuului muun muassa Lea Joutsenon ja Helena Karan tavoin niihin näyttelijättäriin, jotka tekivät uransa yksinomaan elokuvassa ilman yhteyksiä teatteriin. Karipää käytti elokuvauransa alussa nimeä Eija Londén. Hän debytoi statistina elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin ollessaan 19-vuotias. Sen jälkeen seurasivat näkyvämmät sivuroolit komedioissa Rikas tyttö ja Kyökin puolella. Ohjaaja Theodor Luts kiinnitti Karipään jännityselokuvan Salainen ase naispääosaan vuonna 1943. Elokuva oli uuden Fenno-Filmi -yhtiön ensimmäinen ja sai hyvät arvostelut. Seuraavaksi Karipää näytteli naispääosat elokuvissa Erehtyneet sydämet, Tähtireportterit tulevat ja Kohtalo johtaa meitä. Vuonna 1954 hän esiintyi viimeistä kertaa pääroolissa miehensä Veikko Itkosen ohjaamassa elokuvassa Rakastin sinua, Hilde, joka sai varsin nuivan vastaanoton. Kaikkiaan Karipää näytteli neljästi Itkosen ohjauksessa, muun muassa päähenkilön ystävää elokuvassa Maailman kaunein tyttö (1953).

Riitta Hämäläinen. - Juliste vuodelta 1958, Copyright © Suomen Filmiteollisuus SF Oy. - Lapsinäyttelijä, joka näytteli Ilona Tarvaista Jorma Nortimon ohjaamassa elokuvassa Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957) sekä Liisa Kaarina Salmista Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa Pieni luutatyttö (1958).



Henny Valjus (Waljus). - Kuvaaja Aarne Pietinen Oy vuonna 1940 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä, joka oli tunnustettu kansannaisten ja vanhojenpiikojen virtuoosimainen esittäjä. Valjus oli tunnettu teatterinäyttelijä, joka teki pitkän ja merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa. Hänellä oli paljon vanhanpiian rooleja niin teatterissa kuin elokuvissakin, joissa hän esiintyi kaikkiaan noin nelisenkymmentä kertaa.

Henny Waljuksen esittämistä sivuosista tunnetuimpiin kuuluvat Moster Mella Serpin näytelmään perustuvassa nostalgiassa Katupeilin takana (1949), loukattu Lettuska Maria Jotuni -filmatisoinnissa Kun on tunteet (1954), Pikku Pietarin pihan (1961) kellomestarin anoppi ja äkäinen Alma Skrof elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961).



Marjatta Kallio. - Kuva Copyright © Elonet. - Näyttelijä, joka muistetaan erityisesti naispääosistaan Ville Salmisen Karjala-trilogian elokuvissa Säkkijärven polkka ja Anu ja Mikko, Valentin Vaalan ohjaamassa satiirisessa komediassa Yhteinen vaimomme, Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! ja Matti Kassilan komediassa Syntipukki. Niin ikään hän näytteli sivuroolia Kassilan elokuvassa Isän vanha ja uusi. Kallio teki viimeisen elokuvaroolinsa 1968, mutta jatkoi edelleen teatterityötään, kunnes jäi eläkkeelle terveydellisistä syistä vuonna 1976.



Leni Katajakoski. - Kuvaaja UA Saarinen vuonna 1954 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä, joka ponkaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 1954 Miss Suomi -kilpailuissa sijoituttuaan kilpailun voittajan Yvonne de Bruynin perintöprinsessaksi tittelillä Elokuvatyttö. Siitä alkoi Katajakosken ura elokuvissa. Katajakoski esitti suomalaisissa elokuvissa usein sekä tyhjäpäisiä että nokkelia vaaleaverikköjä. Hänen ensimmäinen elokuvatyönsä oli pieni rooli vuoden 1954 Putkinotkossa. Parissa seuraavassa elokuvassa hänellä oli näkyvämpi sivurooli. Vuonna 1957 Ville Salmisen ohjaamassa elokuvassa Taas tyttö kadoksissa! Katajakoski esiintyi jo yhtenä pääosanesittäjistä. Sen jälkeen alkoi Katajakosken ja Aarne Tarkaksen yhteistyö useissa komedioissa.

Vuonna 1959 Katajakoski nähtiin vuoden suosikkielokuvan Yks’ tavallinen Virtanen sekä Maunu Kurkvaaran Patarouvan romanttisena sankarittarena. Seuraavana vuonna olivat vuorossa Ville Salmisen komedia Oho, sanoi Eemeli ja Kaks’ tavallista Lahtista sekä vielä Tarkaksen komedia Opettajatar seikkailee. Elokuvassa Katajakoski esittää lyseon opettajatarta, joka joutuu vaikeuksiin Tommi Rinteen näyttelemän taidemaalarin maalattua hänestä alastonkuvan.



Helena Kara. - Kuva vuonna 1939 Copyright © SA-Kuva - Creative Commons. - Elokuvanäyttelijä ja yksi toisen maailmansodan ajan suosituimmista filmitähdistä Suomessa. Hän kuului Lea Joutsenon ja Regina Linnanheimon ohella niihin suomalaisiin vanhan elo­kuvan näyttelijöihin, joilta puuttui teatteritausta. Karan tunnetuimpiin tulkintoihin kuuluu pääosa melodraamassa Valkoiset ruusut. Hänen elokuviaan ovat mm. Miehen kylkiluu, Hätävara, Kyökin puolella, Tuomari Martta, En ole kreivitär, Tuhottu nuoruus ja Soita minulle, Helena!



Mirjami Kuosmanen. - Kuvaaja Erik Blomberg vuonna 1940 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Näyttelijä ja elokuvakäsikirjoittaja. Kuosmasen taiteellisesti merkittävin elokuva on Valkoinen peura – sekä Suomessa että ulkomailla menestynyt Lappi-aiheinen fantasiateos, joka perustuu Kuosmasen aiheeseen ja jonka pääosan hän itse tulkitsee

Naispuolisia suomalaisen elokuvan filmitähtiä ovat myös Anni Aitto, Aino Angerkoski, Siiri Angerkoski, Ritva Arvelo, Helvi Aunio, Fiinu Autio, Asta Backman, Maaria Eira, Vappu Elo, Irja Elstelä, Kyllikki Forssell, Tyyne Haarla, Maikki Hako, Tuija Halonen, Aino Haverinen, Hilkka Helinä, Mai-Brit (Maj-Brit, Maj-Britt) Heljo, Elna Hellman, Eija Hiltunen, Sirkka Hirvonen, Kirsti Hurme, Maire Hyvönen, Leena Häkinen, Rauni Ikäheimo, Litja Ilmari, Eija Inkeri, Tea Ista, Jaana (Pikku-Jaana), Ruth Johansson, Hilja Jorma, Vappu Jurkka, Liana Kaarina, Maija Karhi, Eija Karipää, Mirja Karisto, Pirkko Karppi, Anitra Karto, Salli Karuna, Hilkka Kinnunen, Martta Kontula, Marja Korhonen, Sointu Kouvo, Heidi Krohn, Birgit Kronström, Mirjami Kuosmanen, Rakel Laakso.

Hillevi Lagerstam, Varma Lahtinen, Eine Laine, Laina Laine, Irja Lautia, Helmi Lehosti, Aino Lehtimäki, Kaisu Leppänen, Annikki Linnoila, Hilly Lindqvist, Rakel Linnanheimo, Aino Lohikoski, Tamara Lund, Rauni Luoma, Mirja Mane (Mirjam Manelius), Pirkko Mannola, Aino Mantsas, Raili Mäki, Nora Mäkinen, Annie Mörk, Liisa Nevalainen, Senni Nieminen, Marita Nordberg, Assi Nortia, Aino-Inkeri Notkola, Mirjam Novero, Tarja Nurmi, Maia Juutinen, Kerstin Nylander, Tuula Nyman, Elina Ollikainen, Tuire Orri, Kirsti Ortola, Tuulikki Paananen, Ilmi Parkkari (Parkkali), Eila Pehkonen, Eila Peitsalo, Verna Piponius, Rose-Marie Precht, Leena Pulkkinen, Kaija Rahola, Pirkko Raitio, Saara Ranin, Irja Rannikko, Elsa Rantalainen, Enni Rekola.

Rauha Rentola, Laila Rihte, Rosi Rinne, Tiina Rinne, Eila Roine, Liisa Roine, Sylva Rossi, Elvi Saarnio, Sirkka Saarnio, Lilli Sairio, Lida Salin, Ida Salmi, Kerttu Salmi, Elina Salo, Sylvi Salonen, Gunvor Sandqvist, Sirkka Sipilä, Irma Seikkula, Ruth Snellman, Maija-Leena Soinne, Teija Sopanen, Annie Sundman, Tuulikki Suomela, Kaija Suonio, Hanna Taini, Olga Tainio, Ester Toivonen, Liisa Tuomi, Elsa Turakainen, Birgitta Ulfsson, Ritva Valkama, Toini Vartiainen, Ritva Vepsä, Sirkka-Liisa Wilén (Vilen), Saimi Vuolle, Kyllikki Väre, Emma Väänänen, Elli Ylimaa ja Anna-Maija Yrjölä.

Armi Kuusela. - Kuvaaja UA Saarinen vuonna 1952 Copyright © Museovirasto - Creative Commons. - Missi, julkisuuden henkilö ja ensimmäinen Miss Universum ja Suomen Neito -kilpailujen voittaja vuonna 1952. Kuuselan voitettua kilpailun Suomessa kuvattiin elokuva Maailman kaunein tyttö, jossa hän esiintyi yhdessä Tauno Palon kanssa. Elokuvan käsikirjoitti Mika Waltari ja ohjasi Veikko Itkonen. Vaikka kriitikot antoivat elokuvalle miltei yksimielisen tuomion, se pyöri täysille saleille useita kuukausia.

Lähteet
Esittelytekstit Wikipedia
Elonet
Tiedon portaat, WSOY