Aitokanojen heimo ja fasaanien alaheimo

Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat (Phasianidae), vanhalta nimeltään peltokanat. Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Heimossa on alaheimo fasaanit (Phasianinae). Alaheimo käsittää 36 lajia 8 suvussa. Yksi näistä lajeista on fasaani.

Fasaani (Phasianus colchicus)

"Fasaani on meille istutettu laji, jonka alkuperäinen kotiseutu on Kiinassa. Puistoissa ja pellonreunoilla tepastelevaa fasaania ei voi sekoittaa mihinkään muuhun Suomessa tavattavaan lintulajiin. Monia fasaanikukon eksoottiset, kirkkaat värit miellyttävät, mutta toiset taas pitävät sitä pohjoiseen luontoomme sopimattomana, ärsyttävän räikeänä ilmestyksenä.

Koreilla väreillä lienee tärkeä tarkoituksensa, sillä keikaroiva fasaanikukko on todellinen lintumaailman "naissankari". Keväällä fasaanikukko houkuttelee laajalle soidinreviirilleen useampia naaraita ja muodostaa oikein haaremin.

Fasaanin nimi tulee kreikankielestä ja tarkoittaa Phasisjoelta kotoisin olevaa lintua. Kyseinen joki sijaitsee muinaisen Kolkhiin maakunnassa, Mustanmeren itäpuolella."

Fasaani on teertä suurempi, pitkäpyrstöinen peltokanalintu. Se on helppo tuntea pitkästä ja suiposta pyrstöstä, meluisasta lentoonlähdöstä ja koiraan keväisestä soidinkiekaisusta.

Fasaanikoiraalla on pyrstön kanssa pituutta 70 – 90 cm ja naaraalla 53 – 70 cm. Koiraan eli kukon koko pituudesta vartalon osuus on 35 – 45 cm. Koiraan pisimmät pyrstösulat voivat olla jopa puolen metrin mittaisia. Siipien kärkiväli on 70 – 90 cm. Koiraalla on painoa 1,0 - 1,3 kg ja naaraalla 0,7 - 1,2 kg.

Koiraan höyhenpuku on väriltään yhdistelmä kuparia, punaista ja ruskeaa, kaikki tämä tummana - värin viimeistelee metallinhohto. Pää on sinivihreän metallinhohtoisesti loistava ja musta. Silmien ympärillä on punaiset heltat ja korvilla pienet töyhdön alut. Kaulalla on usein valkea rengas. Koiraan värityksessä on siinä määrin vaihtelua, että eri yksilöt ovat huolellisella tarkastelulla tunnistettavissa toisistaan. Nokka on vaalea, kellertäväkin ja vahva. Jalat ovat tanakat ja niissä on kannukset.

Naaras eli kana on hillityn beigenruskea ja mustatäplikäs. Sillä on lyhyempi pyrstö, kuin koiraalla, mutta pitempi kuin nuorella linnulla. Kanalinnuille tyypillisesti se on selvästi kukkoa pienempi.

Fasaani on maalintu, se pesii ja ruokailee maassa ja yöpyy puussa. Fasaani lentää harvoin, mutta silloin se pystyy hetkeksi kovaan menoon vuoroin liitäen, vuoroin nopeasti siivillään iskien. Sen siivet ovat lyhyet ja pyöreäpäiset. Säikäytettynä fasaani lentää nopeasti maan pinnan yläpuolella tai vaivalloisen tuntuisesti suoraan ylös. Nopeus on arvioiden mukaan jopa lähes sata kilometriä tunnissa.

Fasaanit ovat hyvin helppoja saaliita petolinnuille, esimerkiksi kanahaukoille.

Fasaanit ovat myös näkyvyytensä ja hitaan, räpistelevän lentotapansa vuoksi varsin helppoja metsästyskohteita. Useammilla metsästysseuroilla on seuramerkissään kuva fasaanista. Fasaaneja ammutaan seisovien koirien avulla tai ajaen. Fasaanisaalis on viime vuosina ollut 30 000 – 50 000, huippuvuonna 2008 jopa 75 000 yksilöä. Kuva Copyright Suomen Metsästysmuseo.

Kukko kiekuu

Keväällä fasaanikukko päästelee oudon käheitä kiekaisujaan köök-kök, joita seuraa aina voimakas ja kuuluva siipien pärryyttely. Kiekumisen sanotaan muistuttavan autovanhuksen torven törähdyksiä.

Kukon ääntely harvenee kesää kohden. Juhannuksen jälkeen sitä ei enää kuule, sillä kukot vaihtavat sulkiaan ja viettävät hyvin huomaamatonta elämää.

Pelästettynä äkilliseen lentoonlähtöön lintu kaakattelee.

Ravinto

Fasaani on kaikkiruokainen. Etukenossa aterioiden se poimii maasta siemeniä, jyviä, marjoja, juuria, vihreitä versoja, lehtiä, paljastuneita mukuloita, matoja, pikkueläimiä, jopa pikkujyrsijöitä, liskoja ja kotiloita.

Talvensa fasaani viettää asutuksen piirissä tai maatalousympäristön riistanruokintapaikoilla. Laji tulisi tuskin toimeen Suomen talvessa, ellei se saisi ihmiseltä ravintoa.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Fasaaneja on istutettu maahamme metsästys- ja puistolinnuiksi. Aivan ensimmäiset fasaanit Suomeen, Helsingin Malmille toi makeistehtailija Karl Fazer vuonna 1901. Sota-ajan taantuman jälkeen, jolloin fasaaneja oli enää vain 300, niitä alettiin jälleen istuttaa meille 1950-luvulla. Niinpä laji levittäytyi menestyksekkäästi istutusten ja lintujen villiintymisen vaikutuksesta Etelä- ja Keski-Suomen, sekä Pohjanmaan viljelymaille, puistoihin ja puutarhoihin.

Nykyään fasaanikannan arvioidaan olevan 15 000 – 20 000 paria, mikä merkitsee talvisin 70 000 – 130 000 yksilöä. Kantoja pidetään yllä edelleen istutuksilla, vaikka paikoitellen ne ovat nykyään runsaita.

Fasaani viihtyy kulttuurialueiden viljelysaukeilla, joiden liepeillä on pensasaitoja tai pieniä metsiköitä, aluskasvillisuutena tiheää ruohikkoa, sekä puutarhoissa. Puolikesyjä fasaaneita tapaa myös isoissa puistoissa, kaupunkien lähiöissä, kirkonkylissä ja yleensä rakennusten liepeillä. Fasaani yöpyy puissa, tiheissä kuusikoissa, maapetojen ulottumattomissa ja muissa suojaisissa paikoissa.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Fasaani on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Fasaania kasvatetaan ja metsästetään erityisesti eteläisemmässä Suomessa, mutta kasvattajia löytyy myös pohjoisempaa. Moni lintukoiraharrastaja aloittaa uuden koiransa harjoittamisen helposti synnytettävillä ja toistettavilla riistatilanteilla. Fasaanin lisäksi vain harvan riistalinnun kanta on tarpeeksi tiheä, jotta se mahdollistaisi samanlaiset esimerkiksi seisovan tai karkottavan koiran harjoittelupuitteet. (Metsästäjä)

Riistalinnut

Fasaanien kasvatus

Artikkeli vuodelta 1917 sisältää asiaa fasaaneista:

"Ken tuumii fasaanin istuttamista metsästysmaillensa, hänen täytyy ensin katsoa, soveltuvatko hänen maansa siihen! Muuten tulee vain turhaan käytettyjä rahoja ja mieliharmia. Fasaani on hyvin vaikeasti kasvatettava ja vaativainen lintu, maaoloihin nähden! Ihanteellista on se maa, jota rajoittaa järvi tahi joki, jonka äyräät kasvavat runsaasti ruoikkoja.

Tulee olla vaihdellen peltoja ja metsäpalstoja, joissa jälkimmäisissä on tiheätä alakasvua, mieluummin orjantappuristoja; suurehkoja puita ei myöskään saa puuttua, sillä niiden oksilla fasaanit yöpyvät. Onhan tosin menestymisen toiveita ilmankin jokea ja järveä, mutta rikas alakasvu fasaaneille suojaksi haukoilta ja ketuilta on välttämätön vaatimus." - (Metsästys ja Kalastus, vuonna 1917)

Fasaani, naaras.

Lisääntyminen

Lopputalvesta fasaanit leviävät ruokintapaikoilta ympäröiviin maastoihin, joissa kukot muodostavat omat reviirinsä. Kukko yrittää houkutella reviirilleen useampia naaraita, ikiomaksi haaremikseen. Yhdellä kukolla on parhaimmillaan reilut puoli tusinaa kanaa, mutta yleensä kuitenkin vain yksi tai kaksi.

Soitimella kukko esittäytyy naaraalla, pullistelemalla helttaansa, pörhistämällä höyheniään ja astelemalla naaraan edessä naaraanpuolinen siipi riippuen ja pyrstö naarasta kohti taipuneena.

Kun kukko on päässyt perille pyrkimyksissään, siitä tuleekin kesäajaksi täydellinen "perhepinnari", joka jättää sekä haudonnan että poikasten hoidon kanojensa niskoille. Toki kukko kuitenkin pesimäkauden alussa puolustaa kanaansa tai kanalaumaansa omistautuvasti, mutta haudonnan alkaessa naaras on omillaan.

Pesä on naaraan kuopima pieni syvennys maassa, tiheän kasvillisuuden hyvin suojaamana ja heinillä vuorattuna. Naaras pyöräyttää pesäseensä 8 - 15 munaa, joita se hautoo 23 - 28 vrk. Poikaset jättävät pesän heti kuoriuduttuaan ja alkavat heti itse hankkia oman ruokansa. Tosin, kahden ensimmäisen elinpäivänsä aikana poikaset syövät tuskin mitään. Tämän jälkeen ne syövät hyönteisiä ja hämähäkkejä, siirtyäkseen myöhemmin vihreisiin kasveihin ja siemeniin.

Mikäli fasaanin pesä joutuu vaaraan, naaras turvautuu usein esiintymiseen siipirikkona. Jos pesässä on poikasia, nämä painautuvat ääneti kasvillisuuden suojaan ja sulautuvat maaston väreihin. Naaras lähtee pesältä, näytellen siipeen haavoittunutta. Reaktio on sama, vaikka pesässä olisi muniakin. Saalistaja, esimerkiksi kettu, seuraa haavoittuneeksi luulemaansa emoa, joka houkuttelee pedon muutaman kymmenen metrin päähän pesältä ja pyrähtää sitten lentoon. Laajan kaarron tehtyään se palaa pesän lähettyville ja tulee näkyviin vasta, kun vaara on ohi.

Poikaset kulkevat aluksi pesän ympärillä emonsa johdattelemina. Ne oppivat lentotaidon 10 - 12 päivän ikäisinä. Poikue pysyy naaraan johtamana yhdessä 70 - 80 päivää, jolloin poikaset tulevat itsenäisesti toimeen.

Muutto

Fasaani on paikkalintu, mutta se voi tehdä pitkiäkin vaelluksia.

F-kirjaimen oppiminen vanhassa aapisessa

Pikkuväen aapinen, säkeet Ahti H. Einola - Tammi, vuosi 1944.

"Fasaani on kanan serkku,
pensaassa sen pesä.
Kaura on sen paras herkku,
oli talvi, kesä."

Lähteet
*Riistakolmiot.fi
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös