LOCH NESSIN HIRVIÖ

Loch Ness on iso ja erittäin syvä järvi Skotlannin Ylämailla. Järven syvimmät kohdat yltävät 250 metriin. Tämän järven tuntemattomissa syvyyksissä elää tarun mukaan Loch Nessin hirviö. Monet ovat menneiden vuosisatojen aikana yrittäneet jäljittää tätä hirviötä, siinä onnistumatta. Useat julkisuuteen tulleet kuvat tästä salaperäisestä hirviöstä ovat osoittautuneet väärennöksiksi.

On esitetty väite, että Loch Nessissä elää joutsenlisko, joka on jäänyt sinne dinosaurusten ajalta eristyksiin ja selviytynyt näin 65 miljoonaa vuotta. Monia muitakin selityksiä tälle Loch Nessin hirviölle, Nessielle on esitetty. Mikä on lopullinen totuus, sen selvittäköön aika - taikka sinä, joka juuri nyt luet tätä.



Hirviön tuttavallinen kutsumanimi on Nessie. Nessiellä on ikioma huvipuistokin, Nessieland.

Taustahistoriikkia

Ensimmäiset maininnat siitä, että Loch Nessin järvessä elää jokin outo ja pelottava olento, kirjattiin ylös jo 500-luvulla. Varsinainen mania aiheen ympärille alkoi kehittyä kuitenkin vasta vuonna 1933, kun Mr ja Mrs George Spice kertoivat lehdille nähneensä järven lähellä, tietä ylittämässä hirviön, jolla oli pituutta 12 - 15 metriä. Mr Spice kertoi lähestyneensä nopeasti eläintä, mutta se oli kadonnut salamannopeasti järveen. Hän kertoi myös olevansa täysin varma siitä, että kyseessä oli esihistoriallinen eläin.

Tämän ensimmäisen tapauksen jälkeen eläin on nähty lukuisia kertoja. Ensimmäisen valokuvan hirviöstä toimitti julkisuuteen gynekologi Robert Kenneth Wilson jo vuonna 1934. Hän tunnusti sitten lopulta vuonna 1994, että kuva oli huijausta. Kuuluisa luonnontieteilijä Sir Peter Scott ehdotti lajille omaa tieteellistä nimeäkin Nessiteras rhombopteryx. Tämä kreikankielinen lajinimi tarkoittaa timanttieväistä Nessin hirviötä. Sittemmin kävi ilmi, että Scottin antama lajinimi oli anagrammi lauseesta, joka suomeksi on "Peter Scottin hirviöhuijaus".

Täyttä varmuutta siitä, minkä kokoinen Loch Nessin hirviö on, ei ole, koska siitä yleensä onnistutaan näkemään vain veden pinnalta kohoava kaula ja pää.

Suuretsintä vuonna 1987 - "Operaatio syväluotaus""

Vuonna 1987 suoritettiin viikon kestänyt Loch Nessin hirviön etsintä, Operaatio syväluotaus (Operation Deepscan). 24 venettä kaikuluotasi systemaattisesti järveä, löytääkseen merkkejä mistä hyvänsä epätavallisesta. Etsijöillä oli käytössään miljoonan punnan edestä tekniikkaa.

Ryhmä sai havainnot kolmesta eri kohteesta, joita ei täydellä varmuudella kyetty selittämään. Niiden oletettiin kuitenkin olleen hylkeitä tai lohiparvia. (BBC On this day: 1987: Search ends for Loch Ness monster)

Project Urquhart - jotakin liikkuu järven syvyyksissä

Vuonna 1992 Loch Nessin hirviötä etsittiin suurimittaisemmin taas kerran, tämän operaation nimenä oli "Projekti Urquhart" (Project Urquhart). Nimensä projekti sai luonnollisestikin järven rannalla olevien, keskiaikaisen linnan Urquhartin raunioiden mukaan.

Tämän projektin johdossa oli BBC:n toimittaja Nicholas Witchell. Hän sai mukaansa sponsoreina yritykseen suuria ja rahakkaita tahoja, joita olivat Lontoon luonnontieteellisen historian museo (The Natural History Museum in London), järvivesien tutkimiseen erikoistunut Freshwater Biological Association sekä Discovery Channel. Tutkimusalukseksi saatiin Norjasta MV Simrad, joka oli täynnä moderneinta vesien tarkkailulaitteistoa.

Tämä tutkimusryhmä paikansi kyllä järvestä syvimmän kohdan, jota ei ollut ennen tiedetty, mutta kaikkialta järven pohjavesistä huokui, pienin poikkeuksin, vain ääretöntä hiljaisuutta. Kesällä 1993 etsintöihin tuli mukaan tutkimusalus Calanus ja sitä avustava vene Seol mara. Niillä oli hallussaan kaikkein modernein ajan syväluotauslaitteisto. 200 tunnin herkeämätön järven pohjavesien kuuntelu tuotti sekin enimmäkseen vain hiljaisuutta.

Siltikin, noina kahtena kesänä vastaanotettiin 4 - 5 sellaista kaikua, joita ei kyetty selittämään. Ne olivat kaikki niin isoja, että mikään järven kaloista ei olisi kyennyt sellaista tuottamaan.

Tämä projekti ei kyennyt ratkaisemaan hirviön arvoitusta, mutta sen jäljiltä jäi hyvin arvoituksellinen loppupäätelmä. Jotakin liikkuu järven syvyyksissä - mutta mitä se on, sitä ei tiedetä.

Jos toivoo ja odottaa näkevänsä jotakin - voikin nähdä sen!

Yli 1 000 ihmistä on kertonut tähän mennessä nähneensä Loch Nessin hirviön. Heissä varmasti on monia, jotka eivät ole missään nimessä nähneet yhtään mitään ja vain hakevat hupia taikka kuuluisuutta. Heissä on myös monia, jotka todellakin ovat nähneet - mutta mitä, se on toinen juttu.

Jos ja kun ihminen varautuu näkemään jotakin - niin psykologisista syistä hän tässä yliherkässä jännitystilassaan voi todellakin nähdä haluamansa. Vaikka kyse onkin useimmiten väärintulkinnasta.

Luonnontieteilijä ja Loch Nessin hirviönmetsästäjä Adrian Shine oli taas kerran, lukuisien vuosien vierittyä samassa puuhassa, etsimässä hirviötä. Yllättäen hänen henkensä salpautui, sillä hän tajusi katselevansa lähietäisyydeltä suoraan aalloista esiintunkevaa hirviötä. Vavahtavin käsin hän kaivoi kameransa esille ja alkoi kuvata tiuhaan tahtiin edessä avautuvaa uskomatonta näkymää. Kunnes hän sitten huomasikin, että hirviö oli oudonmuotoinen kallionkieleke, joka työntyi ylös aalloista. Tämän jälkeen hän totesi, että jos hän ei kyennyt luottamaan edes omiin silmiinsä, niin hän ei voisi koskaan luottaa kenenkään muunkaan näkemään. (BBC News: The murky allure of the Loch Ness monster)

Tim Dinsdale (1924 - 1987)

Tim Dinsdale palveli Englannin kuninkaallisissa ilmavoimissa (Royal Air Force), ollen koulutukseltaan ilmailualan insinööri. Hän harrasti Loch Nessin hirviön etsintää koko elämänsä ajan, ollen hirviönmetsästäjä. Hän aloitti vuonna 1960, jolloin hän onnistui saamaan filmille "elävää kuvaa" olennosta, jonka hän sanoi olevan Loch Nessin hirviö. Myöhemmissä tutkimuksissa kyseistä kohdetta on pidetty moottoriveneenä.

Tim Dinsdale osallistui elämänsä aikana 56:een Loch Nessin hirviötä etsineeseen retkikuntaan, useimmat niistä hän teki yksinään. Hän kertoi nähneensä näiden matkojen aikana kaksi kertaa hirviön pään ja niskan. Hän ei kuitenkaan onnistunut näillä kerroilla kuvaamaan kohdetta eikä saanut muutakaan todistusaineistoa väittämilleen tapauksille.

Tim Dinsdale julkaisi elämänsä aikana useita kirjoja Nessiestä, joten hirviön etsintä merkitsi hänelle ihan työtä ja toimeentuloa - sekä suurta julkisuutta.

All Rights Reserved
*Kuva Frank Searle - Copyright © Peter Bellars
Photo used with permission.

Frank Searle (1921 - 2005)

Valokuvaaja Frank Searle etsi myös Loch Nessin hirviötä koko elämänsä ajan. Hän aloitti hirviönmetsästäjänä vuonna 1969, viettäen aikaansa telttaillen järven rannalla. Kuvaamisen hän aloitti vuonna 1972. Hänellä oli Loch Nessin rannalla tukikohta, asuntovaunu, josta käsin hän möi kävijöille erilaisia hirviötuotteita, monisteita valokuvistaan, postikortteja ja kirjaansa "Nessie - Seven Years in Search of the Monster" - ja vastaili innokkaasti kävijöiden kysymyksiin. Hän möi myös julisteita, joissa selviteltiin Loch Nessin hirviön taustat ja faktat.

Kaikki Frank Searlen ottamat kuvat todettiin jälkeenpäin huijauksiksi. Yhteen niistä hän oli ottanut hirviön Apatosaurusta esittävästä postikortista - tämän huijauksen paljasti Sunday Mail laajassa artikkelissaan. Vaikkakin Frank Searle toi värikkyyttä hirviöjahtiin, hänen kokonaisvaikutustaan on arvioitu mysteerin yhteydessä hieman kyseenalaiseksikin.

Frank Searle oli erityisesti nuorempien naisten suosiossa, eikä hän itsekään pannut näiden seuraa ollenkaan pahakseen, vastaillessaan kysymyksiin Loch Nessin hirviöstä. Oltiinpa hänen esityksistään hirviön yhteydessä mitä mieltä hyvänsä, on kuitenkin todettava, että hän ihmisenä oli mitä vaikuttavin persoona.

Vaihtoehtojen arviointia

Kukapa haluaisi hyviä ja mielenkiintoisia kansantaruja syyttää huijaukseksi, siksi mekään emme tee sitä. Silti voi olla niin, että kaikki, mitä Loch Nessin hirviöstä koskaan nähdään, on joutsenliskoveistos, kuten kuvassa yllä.

Juuri joutsenliskon valikoituminen hirviöehdokkaaksi on sekin hieman ihmeellistä. Eihän joutsenliskon olemus vastaa laisinkaan käsitystämme hirviöstä. Tämä sulava eläinhän tuo mieleemme yhdistelmän hylkeestä ja joutsenesta.

Kuvat yllä - Loch Ness uinuu huhtikuussa 2016 tummana ja salaperäisenä, houkutellen yhä uusia ihmisiä tähystelemään rannoilta, josko hirviö pistäisi hetkeksikään päänsä veden pinnalle. Etualalla keskiaikaisen Urquhartin linnan rauniot. Tämän linnan rantamilta on tehty useimmat havainnot Loch Nessin hirviöstä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Mike Norton

Loch Ness kirjallisuudessa

Loch Nessin hirviö on menneinä vuosikymmeninä kiinnostanut yleisöä suunnattomasti ja aiheesta on kirjoitettu kymmenittäin kirjojakin. Näitä ovat olleet mm:

Bauer, H. 1986 The Enigma of Loch Ness.
Bendick, J. 1976 The Mystery of the Loch Ness Monster.
Binns, R. 1985 The Loch Ness Mystery Solved.
Campbell, S. 1986 Loch Ness Monster: The Evidence.
Cornell, J. 1977 The Monster of Loch Ness.
Costello, P. 1974 In Search of Lake Monsters.
Dinsdale, T. 1973 The Story of the Loch Ness Monster.
Editors of Time-Life Books 1988 Mysterious Creatures.
Gibson, J.A., and D. Heppell, eds. 1988 The Search for Nessie in the 1980's.
Holiday, F.W. 1970 The Great Orm of Loch Ness.
Mackal, R. 1976 The Monsters of Loch Ness.
Meredith, D.L. 1977 Search at Loch Ness.
Rabinovich, E. 1979 The Loch Ness Monster.
Thorne, I. 1978 The Loch Ness Monster.

Luettelo: Smithsonian.