Maurit - Alhambran rakentajat
Islamilaista uskoa tunnustavat maurit saapuivat Pohjois-Afrikasta valloittamaan Espanjaa jo vuonna 711. Nopeasti he valtasivat suurimman osan maasta, joskin kristityt jatkoivat vastarintaansa pohjoisessa, missä Asturian, Navarran ja Aragonian kuningaskunnat säilyivät valloittamattomina. Maurien valta ja kulttuuri oli huipussaan 900-luvun alussa, jolloin heidän asutuksensa keskittyi Córdoban kalifikuntaan.1200-luvulla Granada oli Espanjan viimeinen maurilainen kuningaskunta. Tuolta vuosisadalta alkaen Nasridien dynastia hallitsi Granadaa 250 vuoden ajan ja noina vuosina 25 suvun kuningasta seurasi toinen toistaan. Nasridit tunnettiin taiteen ja oppineisuuden mesenaatteina.
Kahden ja puolen vuosisadan ajan tämä idän anakroninen etulinnake, joka pursui kulttuuria, hienostuneita tapoja ja hovikulttuuria, piti sinnikkäästi pintansa uudistuvan Espanjan piirityksessä. Tammikuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä vuonna 1492 katoliset Majesteetit antoivat Granadalle, maurien viimeiselle tukikohdalle Espanjassa lopullisen kuoliniskun. Näin Nasridit lopultakin pakotettiin poistumaan Granadasta, kristittyjen toteuttaman Espanjan takaisinvalloituksen päättyessä. Samalla päättyi muslimeiden lähes 800 vuotta kestänyt läsnä- ja vallassaolo Espanjassa. Samana vuonna muuten eräs genovalainen, nimittäin Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan.
Alhambra. - Kuva Copyright © Matt Kieffer - Creative Commons.
Espanjalainen renessanssiajan näytelmäkirjailija ja runoilija Lope de Vega (1562 - 1635) lausui Granadassa näin: "En tiedä, miksi kutsua tätä maata, jonka päällä seison. Jos jalkojeni alla on paratiisi, niin mikä sitten on Alhambra? Taivas?"
Alhambra - paratiisi maan päällä
Taustanaan Sierra Nevadan sinihohtoiset vuoret, kohottautuvat Granadassa korkeuksiin Alhambran linnoituksen 23 tornia. Linnoituksen rakensivat 1200-1300 -luvuilla maurit ja linna onkin maurilaisen rakennustaiteen kauneimpia luomuksia. Maurien tavoitteena ei ollut yhtään vähempää, kuin rakentaa maan päälle paratiisi. Samalla maurit halusivat vahvistaa kristittyjen uhkaamia asemiaan Espanjassa.Alhambra palveli Granadan Nasridien dynastiaa linnoituksena, hallinnollisena keskuksena ja kuninkaanlinnana. Muurien rajaama, 14 hehtaarin alue on vuosisatojen myötä kokenut suuria muutoksia, kun vanhoja rakennuksia on purettu ja uusia rakennettu.
Alhambra ei ole vain palatsi, vaan se on yksi Granadan kolmesta kukkulasta. Alhambraan saapuessaan kokee kuin tulevansa toiseen maailmaan, tai siihen paratiisiin. Rinteiden tumma vehreys korostaa sakaraharjaisten muurien ja tornien heleää punaa, kuumana hehkuvan auringon saadessa tämän uljaan mutta siltikin intiimin luomuksen, sulttaanien unelman, hehkumaan tavallistakin komeammin.
Alhambra. - Kuva Copyright © Matt Kieffer - Creative Commons.
Darrojoen laaksosta kohoavalle kukkulalle rakennettuun mahtavaan monumentaalirakennusten ja puutarhojen kompleksiin kuuluvat maurien pystyttämä alcazar (arabipalatsi), Kaarle V:n palatsi, vallituksille asti laskeutuvat Partalin puutarhat ja kokonaisuuden kuuluisin osa, Generalifen puutarhat.
"Varjojen ja lähdevesien raikkaus sekä jasmiinin- ja appelsiininkukkien tuoksu tekevät Alhambrasta yhden niistä paikoista, missä aika näyttää pysähtyneen oikealla, täydellisen kauneuden hetkellä - samalla tavoin kuin Venetsiassa."
Kokonaisuuden osat ovat hyvin erityylisiä. Lopputulos on kuitenkin mitä hienoin yhdistelmä, kristittyjen ristin ja islamilaisten puolikuun pakkoavioliitto, joka on johdattanut kummatkin osapuolensa korkeammalle tasolle. Tässä yhdistelmässä Kaarle V:n koruton renessanssiarkkitehtuuri kohtaa maurien 1300-luvulla pystyttämät sirot paviljongit ja vaikka voisi luulla, että lopputulos olisi tyrmistyttävä, niin onkin käynyt päinvastoin. Arkkitehtuurien erilaisuus on synnyttänyt herkkiä tunnelmia ja näkymiä, aivan samoin kuin voiman ja haurauden tai kieltäymyksen ja nautinnon välinen, hienovarainen vuorottelu.
Alhambra. - Kuva Copyright © Matt Kieffer - Creative Commons.
Alhambra on pohjakaavaltaan puutarhan ja sisäpihojen alue, johon avautuu kaikilta neljältä sivulta huoneistoja. Sisäpihoilla on paljon puhuvat nimet: Myrttipiha, jolla on kahden suuren vesialtaan vierille istutettuja myrttejä, Kahden sisaren sali, jonka lattiaan on upotettu valkoisia marmorikiviä ja Leijonapiha, jossa on 12 marmorileijonan ympäröimä, alabasterinen suihkukaivo.
Alhambraan rakennetuissa kanavissa virtaa vesi, joka symbolisoi islamilaisen paratiisin neljää jokea. Myös linnan kokonaisilmeessä ovat sen luoneet arkkitehdit huomioineet veden, valojen ja varjojen synnyttämän elävän läikkeen ja tenhon.
Palatsikompleksi on koristeltu kaikkialta ylenpalttisesti fajanssilaatoilla, mosaiikeilla, moreskeilla eli tyylitellyillä, kasviaiheisilla ornamenteilla, arkadeilla, pylväillä ja tippukivimuodostelmia muistuttavilla stalaktiittiholveilla, lävistetyillä stukkopinnoilla ja monimutkaisella kalligrafialla. Kalligrafiaan ikuistetut säkeet kertovat tähdistä ja taivaasta.
El suspiro del Moro - Maurin huokaus
Granadan ulkopuolella, Motriliin johtavan tien varrella on kivi, jossa ovat kirjoitettuna sanat "El suspiro del Moro", suomeksi maurin huokaus. Tällä paikalle kerrotaan Alhambraa hallinneen viimeisen kuninkaan, Boabdilin paetessaan luoneen surusta huokaisten viimeisen silmäyksensä rakastamaansa kaupunkiin. Hänen pyhää vihaa täynnä ollut äitinsä lisäsi vielä tätä tuskaa, käänsi veistä haavassa ja tiuskaisi pojalleen: "Itke nyt kuin nainen sitä, mitä et kyennyt puolustamaan kuin mies!"Vain hetkeä myöhemmin, aamulla 2. päivä tammikuuta 1492, kohosi uusien hallitsijoiden, Ferdinandin ja Isabellan sotalippu Alhambran korkeimman tornin huippuun.
"Granada on aarre, ja se pysyy kauneimpana muistona mielessäni vielä kauan aikaa". - Michelle Obama, vierailtuaan kesällä 2010 Granadassa ja Alhambrassa tyttärensä Sashan kanssa.
Lähteet
*Espanja ja Portugali - Valitut Palat
*Maailman 100 suurta ihmettä - Otava
*Maat ja kansat, maantieteellinen tietosanakirja - Otava
Alhambran puutarhoja. - Kuva Copyright © Matt Kieffer - Creative Commons.
Vaikka Alhambraa ympäröivän alueen historia on ollut täynnä murhenäytelmiä, sotia ja teurastusta, tuon kaiken peittää alleen Alhambran runollinen suuruus. Linna on kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön saduista, vaikkakin kuin liian myöhään kerrottuna. Sillä se rakennettiin vasta sitten, kun maurilaisvallan kuolinkellot jo olivat kumahtaneet, Cordoban ja Sevillan kukistumisen jälkeen.
