Ivan Turgenev (9.11.1818 - 3.8.1883)

Savua

"Hän alkoi tähyillä ulos junan ikkunasta... Juna eteni vastatuuleen. Valkoiset sumupatsaat yhtyivät tummempiin savukiehkuroihin ja liukuivat loputtomana jonona ikkunan ohi, jonka ääressä Litvinov istui. Hän alkoi seurata katseillaan tuota höyryä, tuota savua. Keskeytymättä kiemurrellen, nousten ja laskien, ilmassa tanssien, ruohikkoon ja pensaisiin takertuen, venyen ja hälveten... pilvi pilveä ajaen... ne herkeämättä muuttivat muotoaan ja jäivät kuitenkin samoiksi... savun yksitoikkoista, kiirehtivää ja ikävää kisailua! Joskus tuuli kääntyi, tie teki mutkan - silloin koko savumassa hävisi äkkiä ja näkyi heti vastapäätä olevaan ikkunaan; sitten taas tuo suunnaton pyrstö häilähti junan toisella puolella ja kätki hänen katseiltaan Reinin aavat tasangot. Hän katseli katselemistaan ja kummallisia mietteitä alkoi kiertää hänen aivoissaan... Hän istui yksin vaunussa kenenkään häiritsemättä.

- Savua, savua hän hoki moneen kertaan.

Ja äkkiä hänestä näytti kaikki savulta. Kaikki oli savua. Hänen oma elämänsä, venäläisten elämä - koko inhimillinen olevaisuus, mutta varsinkin kaikki venäläinen. Kaikki on savua ja usvaa, Litvinov ajatteli. Kaikki muuttuu alinomaa, kaikkialla näkyy uusia muotoja, ilmiöt ajavat takaa toisiaan; kaikki rientää ja kiirehtii jonnekin, ja kaikki katoaa jäljettömiin mitään saavuttamatta. Tuuli kääntyy ja heittää kaiken vastakkaiseen suuntaan, ja siellä alkaa sama väsymätön, levoton ja tarpeeton leikki. Turha temmellys...

Hänen mieleensä muistui paljon myrskyisiä, raisuja tapahtumia, joiden silminäkijänä hän oli ollut viime vuosien kuluessa.

- Savua, hän kuiskasi. - Savua kaikki tyynni.

Muistuivat mieleen kiivaat väittelyt, puheet ja melu...monet muut samanlaiset tilaisuudet ylhäisten ja alhaisten, eturiviin lukeutuvien ja takapajulle jääneitten, nuorten ja vanhojen ihmisten luona.

- Savua, hän toisteli. - Savua ja sumua.

Lopuksi muistuivat mieleen kenraalien kemut Vanhassa Linnassa, muidenkin valtiomiesten puheet ja keskustelut, vieläpä Potugininkin saarnat...

- Savua vain eikä mitään muuta. Savua, savua...

Entäpä hänen omat pyrkimyksensä, tunteensa, yrityksensä ja haaveensa? Niistä ei kannattanut puhuakaan..." - Ivan Turgenev, lainaus teoksesta Savua

Ivan Turgenevin ajatelmia

"Ota itse mitä voit, mutta älä antaudu toisen valtaan; kunkin tulee kuulua vain omalle itselleen - kas siinä koko elämisen taito." - Ivan Turgenev

"Ihmisen onni rakentuu toisten epäonnesta." - Ivan Turgenev

"Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään; se ei ajattele tulevia; sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys." - Ivan Turgenev

"Onni on, kuin terveys: se on, kun sitä ei huomaa." - Ivan Turgenev

"Autuas se ken nuoruudessaan oli nuori." - Ivan Turgenev

"Veljeni, me istumme mudassa, mutta kurottelemme tähtiin." - Ivan Turgenev

"Me olemme nuoria, emme hirviöitä emmekä typeryksiä; kamppailemme ja saavutamme onnen itsellemme." - Ivan Turgenev

"Sitä varten lapset ovat olemassa, että heidän vanhempansa eivät pitkästy." - Ivan Turgenev

"Jos odotamme että kaikki, ehdottomasti kaikki on valmista, me emme ikinä aloita." - Ivan Turgenev

"Voi, ihanat tunteet, lempeä harmonia, hyvyys ja sydämen rauha, ensimmäisen haltioituneen rakkauden sulava autuus, missä ne ovat, missä ne ovat?" - Ivan Turgenev

"Sinä olet vanha sika! sanoi eräs toiselle. Ja se on pahempaa, kuin olla nuori sika." - Ivan Turgenev